Syytesidonnaisuus, syytteen muuttaminen ja tarkistaminen
Arvela, Jenni (2023-07-23)
Syytesidonnaisuus, syytteen muuttaminen ja tarkistaminen
(23.07.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023073192545
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023073192545
Tiivistelmä
Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee syytesidonnaisuutta, syytteen muuttamista ja tarkistamista. Tutkielma on toteutettu lainopillisin menetelmin, siis systematisoimalla syytesidonnaisuutta sekä syytteen muuttamista ja tarkistamista koskevaa lainsäädäntömateriaalia, oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä. Tutkimus perustuu pääosin suomalaiseen lähdeaineistoon, mutta oikeusvertailun suorittamiseksi on hyödynnetty jonkin verran myös esimerkiksi ruotsalaista lähdeaineistoa.
Syytesidonnaisuus periaatteena tarkoittaa, että tuomioistuin voi tuomita vastaajan vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Lisäksi tuomio saa perustua vain niihin oikeustosiseikkoihin, joihin syytteen tueksi on vedottu. Syytesidonnaisuus vaikuttaa siis etenkin tuomioistuimen toimintaan, mutta myös syyttäjän asemaan, sillä hänen täytyy syytteen teonkuvausta laatiessaan muistaa syytesidonnaisuuden merkitys asian käsittelylle. Huolimattomuus syytteen laadinnassa voi nimittäin johtaa syytteen hylkäämiseen muodollisella perusteella.
Syytesidonnaisuuden nykyinen tulkintatapa on oikeuskäytännössä vakiintunut melko tiukaksi. Ankara tulkintatapa on vastaajan näkökulmasta hyödyllinen, sillä vastaajalle mahdollisesti määrättävä tuomio ei tule hänelle tuolloin yllätyksenä. Tiukka tulkintatapa voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia rikosprosessin tavoitteena olevalle rikosvastuun toteuttamiselle. Syytesidonnaisuuden sanktiovarmuudelle aiheuttamien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi on kuitenkin olemassa erilaisia keinoja kuten syytteen tarkistaminen ja vaihtoehtoisen syytteen esittäminen, joilla voidaan pyrkiä estämään syytteen hylkäävä tuomio.
Syytesidonnaisuuteen sidoksissa olevasta syytteenmuutoskiellosta huolimatta syytettä voidaan tarvittaessa sekä muuttaa että tarkistaa. Syytteen muuttamisesta on kyse silloin, kun teko muuttuu uuteen oikeustosiseikkaan vetoamisen johdosta toteutus- tai ilmenemistavaltaan muuksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi. Syytteen tarkistamisesta on puolestaan kyse silloin, kun teko uuteen seikkaan vetoamisesta huolimatta ei muutu toteutus- tai ilmenemistavaltaan toisenlaiseksi. Rajanveto syytteen muuttamisen ja tarkistamisen välillä tehdään tuomion oikeusvoiman negatiivisen ulottuvuuden avulla.
Oikeusvoiman negatiivisen ulottuvuuden hyödyntäminen rajanvedossa on saanut osakseen sekä kritiikkiä että kannatusta. Niin merkittäviä perusteita ei ole kuitenkaan esitetty, että tästä rajanvetotavasta olisi syytä luopua. Myöskään syytteen muuttamista ja tarkistamista koskevien menettelyjen yhtenäistämiselle ei ole perusteita menettelyjä koskevien perustavanlaatuisten eroavaisuuksien vuoksi.
Syytesidonnaisuus periaatteena tarkoittaa, että tuomioistuin voi tuomita vastaajan vain siitä teosta, josta hänelle on vaadittu rangaistusta. Lisäksi tuomio saa perustua vain niihin oikeustosiseikkoihin, joihin syytteen tueksi on vedottu. Syytesidonnaisuus vaikuttaa siis etenkin tuomioistuimen toimintaan, mutta myös syyttäjän asemaan, sillä hänen täytyy syytteen teonkuvausta laatiessaan muistaa syytesidonnaisuuden merkitys asian käsittelylle. Huolimattomuus syytteen laadinnassa voi nimittäin johtaa syytteen hylkäämiseen muodollisella perusteella.
Syytesidonnaisuuden nykyinen tulkintatapa on oikeuskäytännössä vakiintunut melko tiukaksi. Ankara tulkintatapa on vastaajan näkökulmasta hyödyllinen, sillä vastaajalle mahdollisesti määrättävä tuomio ei tule hänelle tuolloin yllätyksenä. Tiukka tulkintatapa voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia rikosprosessin tavoitteena olevalle rikosvastuun toteuttamiselle. Syytesidonnaisuuden sanktiovarmuudelle aiheuttamien haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi on kuitenkin olemassa erilaisia keinoja kuten syytteen tarkistaminen ja vaihtoehtoisen syytteen esittäminen, joilla voidaan pyrkiä estämään syytteen hylkäävä tuomio.
Syytesidonnaisuuteen sidoksissa olevasta syytteenmuutoskiellosta huolimatta syytettä voidaan tarvittaessa sekä muuttaa että tarkistaa. Syytteen muuttamisesta on kyse silloin, kun teko muuttuu uuteen oikeustosiseikkaan vetoamisen johdosta toteutus- tai ilmenemistavaltaan muuksi toiminnaksi tai laiminlyönniksi. Syytteen tarkistamisesta on puolestaan kyse silloin, kun teko uuteen seikkaan vetoamisesta huolimatta ei muutu toteutus- tai ilmenemistavaltaan toisenlaiseksi. Rajanveto syytteen muuttamisen ja tarkistamisen välillä tehdään tuomion oikeusvoiman negatiivisen ulottuvuuden avulla.
Oikeusvoiman negatiivisen ulottuvuuden hyödyntäminen rajanvedossa on saanut osakseen sekä kritiikkiä että kannatusta. Niin merkittäviä perusteita ei ole kuitenkaan esitetty, että tästä rajanvetotavasta olisi syytä luopua. Myöskään syytteen muuttamista ja tarkistamista koskevien menettelyjen yhtenäistämiselle ei ole perusteita menettelyjä koskevien perustavanlaatuisten eroavaisuuksien vuoksi.