Liikunnan yhteys työuran pidentämiseen eläkeiässä sekä työn kuormittavuuden merkitys

Abstract

Väestön ikääntyessä on kansainväliseksi tavoitteeksi noussut eläkeiän pidentäminen ja ikääntyvien työkyvyn tukeminen työvoiman elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Ikääntyvien toimintakyky on keskeisesti yhteydessä eläköitymisen ajankohtaan. Riittävä liikkuminen on yksi merkittävimmin ikääntyvien toimintakykyä ylläpitävistä tekijöistä, mutta liikunta-aktiivisuuden yhteydestä eläköitymiseen on vain vähän aiempaa tutkimusta. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin tutkia vapaa-ajan liikunnan määrän yhteyttä työuran pidentämiseen yli eläkeiän. Lisäksi tarkastellaan työkuormituksen merkitystä liikkumiseen ja työuran pidentämiseen. Työssä koettu kuormittuneisuus on aiempien tutkimusten perusteella yhteydessä vähäisempään fyysiseen aktiivisuuteen ja toisaalta vähäisen työkuormituksen kokemisen on todettu olevan yhteydessä työurien pidentämiseen. Tutkimuksessa käytettiin suomalaisen FIREA-tutkimuksen (Finnish Retirement and Ageing Study) aineistoa. Tutkimuksessa tarkastellaan 3087 kunta-alan työntekijää. Tutkittavat olivat 58–65-vuotiaita ja heistä 82 % oli naisia. Tieto laskennallisesta eläköitymisajankohdasta saatiin Kevasta ja toteutuneesta eläköitymisajankohdasta tutkittavien itseraportoimana. Vapaa-ajan liikuntamäärää mitattiin tutkittavien itseraportoimana. Työkuormitusta mitattiin Karasekin Job Content Questionnaire -kyselystä johdetuilla kysymyksillä. Vapaa-ajan liikunnan ja työuran pidentämisen sekä työkuormituksen ja työuran pidentämisen välistä yhteyttä analysoitiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Kovariaatteina käytettiin ikää, sukupuolta, työmuotoa, koettua terveydentilaa, siviilisäätyä, painoindeksiä, tupakointia ja alkoholin käyttöä. Työkuormituksen merkitystä liikuntasuositusten mukaan liikkumisen ja työuran pidentämisen väliseen yhteyteen tarkasteltiin tekemällä logistinen regressioanalyysi erikseen niille, jotka kokivat työkuormitusta ja niille, jotka eivät kokeneet työkuormitusta. Tutkimuksessa ei saatu viitteitä siitä, että vapaa-ajan liikunnan määrä olisi yhteydessä työuran pidentämiseen yli 12 kuukaudella yli laskennallisen eläköitymisiän. Liikuntamäärän yhteys työuran pidentämiseen ei ollut riippuvainen työssä koetusta kuormituksesta. Sen sijaan havaittiin, että työkuormitus on merkittävä tekijä sekä vapaa-ajan liikunnan määrän että työurien pidentämisen kannalta. Kaikkein haitallisinta työurien pidentämisen kannalta vaikuttaisi olevan työkuormituksen kokeminen yhdistettynä liian vähäiseen liikkumiseen. Tutkimusta sekä liikunnan että työkuormituksen merkityksestä eläköityessä olisi hyvä lisätä ja pyrkiä tarkastelemaan objektiivisemmin mittarein ja laajemmin myös miesten osalta.