Opettajankouluttajien käsityksiä moninaisuudesta : Turun yliopiston opettajankouluttajien käsityksiä moninaisuudesta ja omista valmiuksistaan opettaa moninaisuudesta
Marjanen, Sanni (2023-08-10)
Opettajankouluttajien käsityksiä moninaisuudesta : Turun yliopiston opettajankouluttajien käsityksiä moninaisuudesta ja omista valmiuksistaan opettaa moninaisuudesta
(10.08.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230901115551
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20230901115551
Tiivistelmä
Yhteiskunnan muuttuessa entistä moninaisemmaksi ovat myös opettajien valmiudet vastata moninaisuuteen ratkaisevan tärkeitä. Moninaisuuteen liittyvät valmiudet tulisi saada jo opettajankoulutuksen aikana ja siksi opettajankouluttajien käsitykset liittyen moninaisuuteen ja moninaisuudesta opettamiseen ovat merkittäviä. Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, etteivät opettajat usein koe saaneensa opettajankoulutuksesta riittäviä valmiuksia kohdata moninaisuutta työssään. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen Turun yliopiston opettajankouluttajien käsityksiä moninaisuudesta, moninaisuuden käsittelyn merkityksestä luokanopettajakoulutuksessa sekä heidän valmiuksistaan opettaa moninaisuudesta.
Tutkimusaineisto on kerätty sekä haastattelemalla että kyselylomakkeen avulla. Tutkimus on toteutettu hyödyntäen mixed methods -menetelmää, yhdistäen määrällinen ja laadullinen tutkimus. Menetelmät kattavat tutkimuksessa hieman eri osa-alueita ja tuottavat näin eri näkökulmia samasta aiheesta. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kaksikymmentä opettajankouluttajaa, kun taas haastatteluun osallistui kahdeksan opettajankouluttajaa. Osallistujat määrällisessä ja laadullisessa tutkimusosuuksissa ovat osittain eri henkilöitä, mutta jokainen heistä edustaa samaa tutkimusjoukkoa, Turun yliopiston opettajankouluttajia. Määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen tilastollisia menetelmiä tarkastellen aineiston frekvenssijakaumia ja laadullisen aineisto analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella opettajankouluttajat suhtautuivat moninaisuuteen pääasiassa erittäin myönteisesti, mutta määrittelivät moninaisuuden kahdella erilaisella tavalla: joko toisten ominaisuutena tai kaikkien ominaisuutena. Jokainen opettajankouluttaja piti moninaisuuden käsittelyä merkityksellisenä luokanopettajakoulutuksessa. Opettajankouluttajat kuitenkin näkivät eri tavoin, miten moninaisuutta tulisi käsitellä luokanopettajakoulutuksessa, eivätkä kaikki heistä nähneet omaa rooliansa opettamassa moninaisuudesta yhtä merkittävänä. Opettajankouluttajat kokivat omat valmiutensa opettaa moninaisuudesta lähtökohtaisesti hyvinä. Valtaosa heistä kuitenkin ilmaisi kaipaavansa aiheesta lisää tietoa, eivätkä he kokeneet saaneensa esimerkiksi omista opinnoistaan valmiuksia opettaa moninaisuudesta.
Tulokset osoittavat, että opettajankouluttajilla ei ole selkeää yhteistä näkemystä ja tietoa siitä, kenen vastuulla moninaisuudesta opettaminen on, millä tavalla heidän tulisi käsitellä moninaisuutta opetuksessa sekä omat taidot opettaa moninaisuudesta saatetaan kokea usein riittämättöminä. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mitä opettajaopiskelijat oppivat moninaisuudesta opintojen aikana. Tulokset viittaavat siihen, että opettajankoulutuksessa tarvitaan muutoksia niin rakenteellisesti kuin sisällöllisesti, jotta jokaiselle luokanopettajaopiskelijalle ja mahdollisille tuleville opettajankouluttajille tarjottaisiin riittävät tiedot ja taidot koskien moninaisuutta jo opintojen aikana.
Tutkimusaineisto on kerätty sekä haastattelemalla että kyselylomakkeen avulla. Tutkimus on toteutettu hyödyntäen mixed methods -menetelmää, yhdistäen määrällinen ja laadullinen tutkimus. Menetelmät kattavat tutkimuksessa hieman eri osa-alueita ja tuottavat näin eri näkökulmia samasta aiheesta. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kaksikymmentä opettajankouluttajaa, kun taas haastatteluun osallistui kahdeksan opettajankouluttajaa. Osallistujat määrällisessä ja laadullisessa tutkimusosuuksissa ovat osittain eri henkilöitä, mutta jokainen heistä edustaa samaa tutkimusjoukkoa, Turun yliopiston opettajankouluttajia. Määrällinen aineisto analysoitiin hyödyntäen tilastollisia menetelmiä tarkastellen aineiston frekvenssijakaumia ja laadullisen aineisto analysoitiin hyödyntäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tulosten perusteella opettajankouluttajat suhtautuivat moninaisuuteen pääasiassa erittäin myönteisesti, mutta määrittelivät moninaisuuden kahdella erilaisella tavalla: joko toisten ominaisuutena tai kaikkien ominaisuutena. Jokainen opettajankouluttaja piti moninaisuuden käsittelyä merkityksellisenä luokanopettajakoulutuksessa. Opettajankouluttajat kuitenkin näkivät eri tavoin, miten moninaisuutta tulisi käsitellä luokanopettajakoulutuksessa, eivätkä kaikki heistä nähneet omaa rooliansa opettamassa moninaisuudesta yhtä merkittävänä. Opettajankouluttajat kokivat omat valmiutensa opettaa moninaisuudesta lähtökohtaisesti hyvinä. Valtaosa heistä kuitenkin ilmaisi kaipaavansa aiheesta lisää tietoa, eivätkä he kokeneet saaneensa esimerkiksi omista opinnoistaan valmiuksia opettaa moninaisuudesta.
Tulokset osoittavat, että opettajankouluttajilla ei ole selkeää yhteistä näkemystä ja tietoa siitä, kenen vastuulla moninaisuudesta opettaminen on, millä tavalla heidän tulisi käsitellä moninaisuutta opetuksessa sekä omat taidot opettaa moninaisuudesta saatetaan kokea usein riittämättöminä. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, mitä opettajaopiskelijat oppivat moninaisuudesta opintojen aikana. Tulokset viittaavat siihen, että opettajankoulutuksessa tarvitaan muutoksia niin rakenteellisesti kuin sisällöllisesti, jotta jokaiselle luokanopettajaopiskelijalle ja mahdollisille tuleville opettajankouluttajille tarjottaisiin riittävät tiedot ja taidot koskien moninaisuutta jo opintojen aikana.