Väliyhteisölaki osana veronkiertodirektiiviä aggressiivista verosuunnittelua torjuvana erityissääntelynä

Abstract

Kansainvälinen yritysverotus on viime vuosikymmenten aikana kohdannut suuria muutoksia ja haasteita. Etenkin jatkuva digitalisaatio ja globalisaatio ovat muokanneet verotuksen keskeisten periaatteiden ja lainalaisuuksien toimivuutta nyky-yhteiskunnassa. Monikansallisilla konserneilla on nykypäivänä kannustimia ja mahdollisuuksia pyrkiä minimoimaan verotustaan. Veron kiertäminen ja aggressiivinen verosuunnittelu ovat nousseet etenkin viime vuosikymmenen aikana enemmän julkisuuteen, ja täten myös EU:n ja valtioiden agendalle pyrkimyksenä torjua niitä. BEPS-hanke ja veronkiertodirektiivi ovat esimerkkejä laajemmista ja yhtenäisemmistä keinoista, joilla on pyritty puuttumaan näihin haasteisiin. Veronkiertodirektiivi sisälsi EU:n jäsenvaltioita velvoittavaa minimisääntelyä. Yksi direktiivin sisältämä osa-alue koski väliyhteisösääntelyä. Väliyhteisöjä on kyetty hyödyntämään veron kiertämisessä ja aggressiivisessa verosuunnittelussa. Väliyhteisölaki on alun perin saatettu voimaan vuonna 1995 ja viimeisimmät muutokset lakiin on tehty juuri veronkiertodirektiivin implementoinnin myötä. Lain tarkoituksena on torjua ulkomaisten yksikköjen avulla matalasti verotettuihin valtioihin siirtyviä tuloja ja voittoja, jolloin Suomen verotusta voitaisiin välttää.

Tutkielma muodostui neljän tutkimuskysymyksen ympärille. Tutkielman tavoitteena oli selvittää lainopillisin keinoin millä edellytyksillä väliyhteisölakia voidaan soveltaa Suomessa verovelvollisen osakkaan määräysvallassa olevaan ulkomaiseen yksikköön. Tutkielman tavoitteena oli myös tarkastella veronkiertodirektiivin tuomia muutoksia väliyhteisölakiin vero-oikeushistoriallisin metodein. Tutkielman tavoitteena oli tarkastella myös lainopin keinoin väliyhteisölain sisältämien poikkeuksien soveltumista ETA-alueella ja sen ulkopuolella. Lisäksi tutkielman tavoitteena oli selvittää veropoliittisesti sisältääkö nykyinen väliyhteisölaki keskeisiä aukkokohtia tai tulkinnallisuuksia veron kiertämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan kannalta.

Väliyhteisöksi voidaan määritellä ulkomainen yksikkö, joka on Suomessa verovelvollisen määräysvallassa ja yksikön verotuksen tosiasiallinen taso sen lainkäyttöalueella on alhaisempi kuin 3/5 Suomen verotuksen tasosta yhteisöjen osalta. Määräysvaltaa ja verotuksen tasoa koskevat säännökset muodostavat lain soveltumisen pääsäännön. Veronkiertodirektiivi toi mukanaan muutamia yksityiskohtaisempia ja muutamia isompia muutoksia etenkin lain poikkeuksiin. Pääpiirteittäin aiempi kansallinen sääntely vastasi direktiivin vaatimuksia. Laki sisältää poikkeuksia väliyhteisön asuinvaltion ja liiketoiminnan luonteen suhteen. Taloudellisen toiminnan poikkeus vapauttaa ETA-alueella ulkomaiset yksiköt lain soveltamisalasta, jos yksikkö on tosiasiallisesti sijoittautunut lainkäyttöalueelleen ja harjoittaa siellä aktiivista liiketoimintaa. Lisäksi ETA-alueen ulkopuolella sijaitsevat ulkomaiset yksiköt voivat vapautua lain soveltamisalasta tietojenvaihtoa, vapautettua toimintaa ja veroasioissa yhteistyötä koskevin lisäedellytyksin. Väliyhteisölaki on lyhyt, kaavamainen ja monimutkainen erityislaki niin verovelvollisen kuin veroviranomaisen kannalta. Laki sisältää tulkinnanvaraisuutta. Ongelmallisiksi on tunnistettu etenkin ETA-alueella taloudellisen toiminnan poikkeuksen soveltuvuus ja toimialapoikkeuksen tulkinnanvaraisuus ETA-alueen ulkopuolella.