Onko motivaatiolla parasta ennen -päivää? : Laadullinen tutkimus motivaatiotekijöiden yhteydestä asiantuntijoiden työuran jatkamiseen vanhuuseläkeiän yli
Horttana, Maija (2023-09-11)
Onko motivaatiolla parasta ennen -päivää? : Laadullinen tutkimus motivaatiotekijöiden yhteydestä asiantuntijoiden työuran jatkamiseen vanhuuseläkeiän yli
Horttana, Maija
(11.09.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231005138892
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231005138892
Tiivistelmä
Suomen työmarkkinoita vaivaa väestön ikääntyminen ja työvoiman väheneminen. Tämän vuoksi
olisi tärkeä löytää keinoja työurien pidentämiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin työuraansa
henkilökohtaisen eläkeikänsä jälkeen jatkaneita asiantuntijoita. Tarkoituksena oli selvittää,
millainen yhteys eri motivaatiotekijöillä oli asiantuntijoiden työuran pidentämiseen. Lisäksi
tarkasteltiin sitä, millaiseksi asiantuntijat kokivat työnantajan antaman tuen ja miten heidän
mielestään tulisi työurien pidentämiseen kannustaa yhteiskunnallisella tasolla.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin, joita
tehtiin viisi kappaletta. Haastateltavat olivat asiantuntijatyötä tekeviä 67–68-vuotiaita jo oman
vanhuuseläkeikänsä ohittaneita henkilöitä, jotka työskentelivät eri organisaatioissa ympäri
Suomen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Decin ja Ryanin (2000)
itseohjautuvuusteoriaa, jossa tarkastellaan motivaation erilaisia tyyppejä, eikä niinkään keskitytä
motivaation määrän tarkasteluun. Teoriassa motivaatiota tarkastellaan sen autonomian asteen
kautta ja motivaatioon vaikuttaa kolme psykologista perustarvetta.
Tutkimuksessa todettiin, että sisäisellä motivaatiolla oli suurin merkitys asiantuntijoiden työuran
pidentämiseen. Ulkoisista motivaatiotekijöistä eniten vaikutusta oli halulla ylläpitää taloudellista
elintasoa ja erityisesti henkistä terveyttä. Tutkimuksessa myös todetaan, että asiantuntijat saadaan
pysymään työelämässä pidempään, mikäli heidän psykologisia perustarpeitansa tuetaan, sillä tällä
on suora vaikutus sisäiseen motivaatioon. Myös yhteiskunnallista suhtautumista eläkeikään ja
eläkkeelle jäämiseen tulisi muuttaa työuran pidentämistä normalisoivaksi. Ikääntyvillä
asiantuntijoilla on paljon kertynyttä osaamista ja tietotaitoa, jota toivottavasti tulevaisuudessa
osattaisiin hyödyntää paremmin.
Vanhuuseläkkeelle jääminen ja työelämästä poistuminen on jokaiselle hyvin henkilökohtainen
päätös, johon liittyy monia tekijöitä. Kaikille työelämässä jatkaminen ei ole mahdollista, mutta
on näyttöä sille, että eri ammattiryhmistä asiantuntijoilla on hyvät edellytykset pysyä
työelämässä.
olisi tärkeä löytää keinoja työurien pidentämiseen. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin työuraansa
henkilökohtaisen eläkeikänsä jälkeen jatkaneita asiantuntijoita. Tarkoituksena oli selvittää,
millainen yhteys eri motivaatiotekijöillä oli asiantuntijoiden työuran pidentämiseen. Lisäksi
tarkasteltiin sitä, millaiseksi asiantuntijat kokivat työnantajan antaman tuen ja miten heidän
mielestään tulisi työurien pidentämiseen kannustaa yhteiskunnallisella tasolla.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin, joita
tehtiin viisi kappaletta. Haastateltavat olivat asiantuntijatyötä tekeviä 67–68-vuotiaita jo oman
vanhuuseläkeikänsä ohittaneita henkilöitä, jotka työskentelivät eri organisaatioissa ympäri
Suomen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Decin ja Ryanin (2000)
itseohjautuvuusteoriaa, jossa tarkastellaan motivaation erilaisia tyyppejä, eikä niinkään keskitytä
motivaation määrän tarkasteluun. Teoriassa motivaatiota tarkastellaan sen autonomian asteen
kautta ja motivaatioon vaikuttaa kolme psykologista perustarvetta.
Tutkimuksessa todettiin, että sisäisellä motivaatiolla oli suurin merkitys asiantuntijoiden työuran
pidentämiseen. Ulkoisista motivaatiotekijöistä eniten vaikutusta oli halulla ylläpitää taloudellista
elintasoa ja erityisesti henkistä terveyttä. Tutkimuksessa myös todetaan, että asiantuntijat saadaan
pysymään työelämässä pidempään, mikäli heidän psykologisia perustarpeitansa tuetaan, sillä tällä
on suora vaikutus sisäiseen motivaatioon. Myös yhteiskunnallista suhtautumista eläkeikään ja
eläkkeelle jäämiseen tulisi muuttaa työuran pidentämistä normalisoivaksi. Ikääntyvillä
asiantuntijoilla on paljon kertynyttä osaamista ja tietotaitoa, jota toivottavasti tulevaisuudessa
osattaisiin hyödyntää paremmin.
Vanhuuseläkkeelle jääminen ja työelämästä poistuminen on jokaiselle hyvin henkilökohtainen
päätös, johon liittyy monia tekijöitä. Kaikille työelämässä jatkaminen ei ole mahdollista, mutta
on näyttöä sille, että eri ammattiryhmistä asiantuntijoilla on hyvät edellytykset pysyä
työelämässä.