ATP:n havaitsemiseen perustuva menetelmä Turun vesijohtoverkoston mikrobiologisessa laadunvalvonnassa
Lindfors, Jutta (2023-10-15)
ATP:n havaitsemiseen perustuva menetelmä Turun vesijohtoverkoston mikrobiologisessa laadunvalvonnassa
(15.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146839
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231115146839
Tiivistelmä
Talousveden laatua ja turvallisuutta tarkkaillaan jatkuvasti Sosiaali- ja terveysministeriön sekä talousvesiasetuksen asettamien säädösten puitteissa. Tällä hetkellä veden mikrobiologista laatua seurataan perinteisillä viljelyyn perustuvilla menetelmillä, joilla tuloksen saaminen kestää usean päivän, eikä kaikkia verkoston mikrobeja voida viljellä. Tästä syystä tarvitaan uusia, nopeita ja helppokäyttöisiä määrityksiä laadun seurantaan, joiden avulla voidaan muodostaa kattava kuva verkoston mikrobiologisesta vakaudesta.
Nopealle menetelmälle olisi käyttöä myös erityisesti saneerausten aikaisessa laadunvalvonnassa, sillä lähitulevaisuudessa Suomessa tehdään mittavia korjaustoimia vanhan vesijohtoverkoston uudistamiseksi. Saneerauksen aikana putkiston seinistä voi irrota biofilmiä, mikä heikentää merkittävästi veden mikrobiologista laatua. Verkoston mikrobiologista aktiivisuutta voidaan mitata nopeasti ilman viljelyä luminesenssiin perustuvalla adenosiinitrifosfaatti (ATP) -pitoisuuden määrityksellä. Muutokset verkostoveden mikrobistossa heijastuvat välittömästi ATP-pitoisuuksiin, ja tulos saadaan käytännössä reaaliajassa. ATP-määrityksen käyttöönotto osaksi verkostoveden laadunvalvontaa vaatii kuitenkin tietoa koko verkoston normaaleista ATP-pitoisuuksista, sillä menetelmällä saadaan tietoa verkoston mikrobiologisesta kokonaiskuvasta, ei spesifisesti eri mikrobilajeista. Lisäksi ATP-pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä verkostossa tarvitaan vielä lisää tietoa.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa verkoston ATP-pitoisuuksista sekä testattiin ATP-määrityksen toimivuutta laadunvalvonnan työkaluna. Samalla saatiin tietoa veden mikrobiologiseen laatuun sekä ATP-pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Verkostosta valittiin näytepaikkoja virtausmallinnuksen perusteella monipuolisesti veden viipymän vaihtelevuuden mukaan. Tulosten perusteella ATP-pohjainen määritys on tarkka ja luotettava tapa arvioida nopeasti verkoston biologista aktiivisuutta. Menetelmän avulla ei kuitenkaan pystytä saamaan tarkkaa kuvaa veden mikrobistosta, joten se toimisi paremmin esimerkiksi yhdessä virtaussytometrin kanssa. ATP-määritys antaa kuitenkin helposti hyvän yleiskuvan verkoston mikrobiologisesta laadusta. Jatkossa verkoston normaalien ATP-pitoisuuksien avulla voidaan mallintaa veden mikrobiologista tilaa.
Nopealle menetelmälle olisi käyttöä myös erityisesti saneerausten aikaisessa laadunvalvonnassa, sillä lähitulevaisuudessa Suomessa tehdään mittavia korjaustoimia vanhan vesijohtoverkoston uudistamiseksi. Saneerauksen aikana putkiston seinistä voi irrota biofilmiä, mikä heikentää merkittävästi veden mikrobiologista laatua. Verkoston mikrobiologista aktiivisuutta voidaan mitata nopeasti ilman viljelyä luminesenssiin perustuvalla adenosiinitrifosfaatti (ATP) -pitoisuuden määrityksellä. Muutokset verkostoveden mikrobistossa heijastuvat välittömästi ATP-pitoisuuksiin, ja tulos saadaan käytännössä reaaliajassa. ATP-määrityksen käyttöönotto osaksi verkostoveden laadunvalvontaa vaatii kuitenkin tietoa koko verkoston normaaleista ATP-pitoisuuksista, sillä menetelmällä saadaan tietoa verkoston mikrobiologisesta kokonaiskuvasta, ei spesifisesti eri mikrobilajeista. Lisäksi ATP-pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä verkostossa tarvitaan vielä lisää tietoa.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa verkoston ATP-pitoisuuksista sekä testattiin ATP-määrityksen toimivuutta laadunvalvonnan työkaluna. Samalla saatiin tietoa veden mikrobiologiseen laatuun sekä ATP-pitoisuuksiin vaikuttavista tekijöistä. Verkostosta valittiin näytepaikkoja virtausmallinnuksen perusteella monipuolisesti veden viipymän vaihtelevuuden mukaan. Tulosten perusteella ATP-pohjainen määritys on tarkka ja luotettava tapa arvioida nopeasti verkoston biologista aktiivisuutta. Menetelmän avulla ei kuitenkaan pystytä saamaan tarkkaa kuvaa veden mikrobistosta, joten se toimisi paremmin esimerkiksi yhdessä virtaussytometrin kanssa. ATP-määritys antaa kuitenkin helposti hyvän yleiskuvan verkoston mikrobiologisesta laadusta. Jatkossa verkoston normaalien ATP-pitoisuuksien avulla voidaan mallintaa veden mikrobiologista tilaa.