Kansallisen puolustuksen Suomi ja kansainvälisten operaatioiden Tanska : Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmien rooli osana niiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä yhteiskuntaa vuosina 2004-2018
Viitanen, Amanda (2023-10-10)
Kansallisen puolustuksen Suomi ja kansainvälisten operaatioiden Tanska : Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmien rooli osana niiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä yhteiskuntaa vuosina 2004-2018
(10.10.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231103143105
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231103143105
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmien roolia osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista kokonaisuutta sekä laajemmin yhteiskuntaa vuosina 2004-2018. Tutkielman tarkoituksena on selvittää vertailevan tutkimuksen ja sisällönanalyysin keinoin, miksi Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmät ovat eronneet samankaltaisesta lainsäädännöstä ja turvallisuusympäristöstä huolimatta käytännössä niin paljon toisistaan; Suomessa asevelvollisuus on käytännössä velvoittava, Tanskassa vapaaehtoisuuteen perustuva. Hahmotan asevelvollisuuden roolia sen ensi- ja toissijaisten tehtävien sekä maiden erilaisen puolustusidentiteetin kautta.
Asevelvollisuus Suomessa ja Tanskassa on kiinnostava, koska länsimaissa on pitkälti luovuttu vain miehiä koskevasta asevelvollisuudesta ja siirrytty joko palkka-armeijaan tai Norjan ja Ruotsin tapauksessa sukupuolineutraaliin valikoivaan asevelvollisuuteen. Asevelvollisuus on nähty yhtäältä vanhanaikaisena ja riittämättömänä vastaamaan 2000-luvun turvallisuusuhkiin ja toisaalta myös epätasa-arvoisena ja syrjivänä instituutiona, joka ei heijastele muun yhteiskunnan kehitystä.
Primaariaineistonani käytän Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja vuosilta 2004, 2009, 2012 ja puolustuspoliittista selontekoa vuodelta 2017 sekä Tanskan puolustussopimuksia vuosilta 2005, 2010, 2014 ja 2018. Selonteoissa ja puolustussopimuksissa linjataan tulevan hallituskauden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuret linjat ja painopisteet.
Tutkielmassa korostuu, että Suomen maanpuolustus on keskittynyt ennen muuta kansallisen turvallisuuden ylläpitoon ja asevelvollisuus korostuu monipuolisena puolustuksen kulmakivenä. Tanskassa puolustusvoimien painopiste on ollut vahvasti kansainvälisessä toiminnassa ja asevelvollisuuden rooli korostunut kriisinhallintaoperaatioiden rekrytointikanavana, erityisesti ennen vuotta 2014 ja Venäjän Krimin-valtausta. Tanskan Nato-jäsenyys ja Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus puolustuksen perusratkaisuina määrittävät asevelvollisuuden erilaista roolia, mutta ei ole ainoa selitys. Asevelvollisuuden rooli kokonaisturvallisuuden tuottamisessa ja yhteiskunnan kriisivalmiudessa on ollut merkittävä niin Suomessa kuin Tanskassa. Asevelvollisuudella on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen rooli esimerkiksi kansalaisuuskäsityksen ja arvojen edistäjänä, sosiaalisen koheesion tuottajana ja yleishyödyllisten taitojen opettajana.
Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmien roolia osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista kokonaisuutta sekä laajemmin yhteiskuntaa vuosina 2004-2018. Tutkielman tarkoituksena on selvittää vertailevan tutkimuksen ja sisällönanalyysin keinoin, miksi Suomen ja Tanskan asevelvollisuusjärjestelmät ovat eronneet samankaltaisesta lainsäädännöstä ja turvallisuusympäristöstä huolimatta käytännössä niin paljon toisistaan; Suomessa asevelvollisuus on käytännössä velvoittava, Tanskassa vapaaehtoisuuteen perustuva. Hahmotan asevelvollisuuden roolia sen ensi- ja toissijaisten tehtävien sekä maiden erilaisen puolustusidentiteetin kautta.
Asevelvollisuus Suomessa ja Tanskassa on kiinnostava, koska länsimaissa on pitkälti luovuttu vain miehiä koskevasta asevelvollisuudesta ja siirrytty joko palkka-armeijaan tai Norjan ja Ruotsin tapauksessa sukupuolineutraaliin valikoivaan asevelvollisuuteen. Asevelvollisuus on nähty yhtäältä vanhanaikaisena ja riittämättömänä vastaamaan 2000-luvun turvallisuusuhkiin ja toisaalta myös epätasa-arvoisena ja syrjivänä instituutiona, joka ei heijastele muun yhteiskunnan kehitystä.
Primaariaineistonani käytän Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisia selontekoja vuosilta 2004, 2009, 2012 ja puolustuspoliittista selontekoa vuodelta 2017 sekä Tanskan puolustussopimuksia vuosilta 2005, 2010, 2014 ja 2018. Selonteoissa ja puolustussopimuksissa linjataan tulevan hallituskauden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suuret linjat ja painopisteet.
Tutkielmassa korostuu, että Suomen maanpuolustus on keskittynyt ennen muuta kansallisen turvallisuuden ylläpitoon ja asevelvollisuus korostuu monipuolisena puolustuksen kulmakivenä. Tanskassa puolustusvoimien painopiste on ollut vahvasti kansainvälisessä toiminnassa ja asevelvollisuuden rooli korostunut kriisinhallintaoperaatioiden rekrytointikanavana, erityisesti ennen vuotta 2014 ja Venäjän Krimin-valtausta. Tanskan Nato-jäsenyys ja Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus puolustuksen perusratkaisuina määrittävät asevelvollisuuden erilaista roolia, mutta ei ole ainoa selitys. Asevelvollisuuden rooli kokonaisturvallisuuden tuottamisessa ja yhteiskunnan kriisivalmiudessa on ollut merkittävä niin Suomessa kuin Tanskassa. Asevelvollisuudella on myös sosiaalinen ja yhteiskunnallinen rooli esimerkiksi kansalaisuuskäsityksen ja arvojen edistäjänä, sosiaalisen koheesion tuottajana ja yleishyödyllisten taitojen opettajana.