Henkilötietojen suojaaminen liikesalaisuuksina pienissä ja keskisuurissa yrityksissä

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, soveltuuko liikesalaisuusdirektiivin mukainen liikesalaisuuden suoja suojaamaan dataa, joka on samanaikaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen perusteella henkilötieto. Tarkastelu keskittyy näihin kahteen säädökseen, niihin liittyvään komission tuottamaan materiaaliin, Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä 29 artiklan mukaisen tietosuoja-työryhmän ja tietosuojaviranomaisten suosituksiin ja päätöksiin. Tämän suhteen pääsiallinen tutkimusmetodi on lainopillinen, eli pyrkimyksenä on tulkita ja systematisoida voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuksen näkökulmana on esimerkkiyritys, joka on kooltaan pieni tai keskisuuri. Yritys on toiminut alun perin eläinlääkärikeskuksena, mutta se on laajentanut toimintaansa myös verkkokauppaan. Selvityksen perusteella henkilötietojen ja liikesalaisuuksien kollisiotilanteet edellyttävät aina tapauskohtaista punnintaa, jossa tavoitteena tulisi olla sekä yrityksen liikesalaisuuksien suojan että yksilön henkilötietojen suojan mahdollisimman hyvä toteutuminen. Ellei oikeuksia saada soviteltua tai ellei säädöksistä suoraan muuta johdu, henkilötietojen suoja asettuu viime kädessä etusijalle, sillä Euroopan unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään vahvistanut, että yksilöiden Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukainen yksityisyyden suoja asettuu etusijalle yritysten taloudellisiin intresseihin nähden. Yrityksen onkin syytä ennakoida strategioissaan mahdollisia kollisiotilanteita jo etukäteen. Datan taloudellinen merkitys on kasvanut digitaloudessa huomattavaksi, ja myös henkilötiedoilla on taloudellista arvoa. Esimerkiksi yleisen tietosuoja-asetuksen tavoitteena ei ole antaa yksilölle välineitä hyödyntää henkilötietojaan datamarkkinoilla. Tutkielmassa arvioidaan tämän vuoksi myös de lege ferenda -metodia hyödyntäen omistusoikeutta mahdollisena välineenä hyödyntää dataa tulevaisuudessa reilulla ja tasapuolisella tavalla. Yleinen tietosuoja-asetus tai liikesalai-suusdirektiivi eivät kumpikaan luo tällä hetkellä omistusoikeuksia. Yhteiskunnan muuttuessa myös oikeudellisia käsitteitä tulee kuitenkin olla valmis muuttamaan. Tulevaisuudessa datan mahdollisimman reilu ja tehokas hyödyntäminen markkinoilla voi edellyttää omistusoikeuskäsitteen avaamista tai ainakin osittaista uudelleenmäärittelyä. Tavoitteena tulee olla koko yhteiskunnan etu sekä legitiimi tasapaino eri toimijoiden välillä.