Elinikä sodassa : Torsten Stålhandske aatelissotilaana 1593-1629
Aho, Marius (2023-11-17)
Elinikä sodassa : Torsten Stålhandske aatelissotilaana 1593-1629
(17.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129150127
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231129150127
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee hakkapeliittakomentaja Torsten Stålhandsken (1593¬–1644) nuoruusvuosia sekä hänen sotilasuransa alkuvaiheita, jotka ovat jääneet aiemassa tutkimuksessa vähäiselle huomiolle. Samalla se nostaa hänet esiin esimerkkinä 1600-luvun alun aatelissotilaasta ja tälle tyypillisestä kokemusmaailmasta. Tutkielmassa sovelletaan biografisen tutkimuksen metodeja sekä alkuperäislähteiden ja tutkimuskirjallisuuden lähilukua.
Sota oli Porvoossa syntyneen Torstenin elämässä läsnä jo hänen lapsuudestaan asti. Hänen isänsä toimi sotilaana ja menehtyi taistelussa Torstenin ollessa 4–5-vuotias, ja hänen uusi isäpuolensa oli myös ammatiltaan sotilas. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä ollessaan Torsten lähetettiin skotlantilaisen upseerin hovipojaksi, minkä yhteydessä hän osallistui isäntänsä kanssa Skotlantiin suunnatulle sotilaiden rekrytointimatkalle vuonna 1615. Tämän jälkeen hänen oma sotilasuransa sai alkunsa, kun hän liittyi rivisotilaaksi kuninkaan henkilipustoon. Tässä osastossa ja myöhemmin kuninkaan henkivartiokaartissa Torsten sai monen muun aatelisnuorukaisen tavoin upseerikoulutuksen. Vuoden 1621 alkupuolella hänet siirrettiin aliupseeriksi jalkaväkikomppaniaan, jonka mukana hän liittyi Ruotsin armeijan riveissä Liivinmaan sotaan ja myöhemmin sotaan Preussissa. Sotatoimien aikana Torsten yleni aliupseerista lopulta majuriksi asti vaihtaen joukko-osastoaan useasti ja päätyen lopulta ratsuväen upseeriksi. Sotatoimien aikana hän joutui joukkoineen kokemaan kuitenkin tautien riivaamia kaupunkeja ja uhkaavia tilanteita taisteluiden keskellä ja eturintaman kaupungeissa, mutta lopulta Torsten selvisi näistä koitoksista ilman vakavampia seuraamuksia. Samalla esiintyi Torstenin välittömässä läheisyydessä kuitenkin myös erinäisiä vallan väärinkäyttötilanteita, vaikkakaan syytökset eivät koskaan kohdistuneet häneen itseensä. Palveluksensa aikana hän myös hyvin todennäköisesti osallistui siviiliväestön terrorisointiin ratsuväkensä ryöstöretkillä.
Torstenin elämästä kuvastuu 1600-luvun alun alemman luokan aatelin sotakeskeinen elämä. Uusi suurvalta oli jatkuvasti sodassa ja vaati yhä enemmän sotilaita mahtinsa laajentamiseksi ja ylläpitämiseksi, mikä tarkoitti sitä, että ammattisotilaat kuten Torsten viettivät lähes koko sotilasuransa sota-alueilla. Vaikka upseerit olivat paremmassa asemassa kuin rivisotilaat, joutuivat he silti palvelemaan vaarallisissa ympäristöissä, joissa taudit, nälkä ja taistelut olivat jokapäiväisiä uhkia.
Sota oli Porvoossa syntyneen Torstenin elämässä läsnä jo hänen lapsuudestaan asti. Hänen isänsä toimi sotilaana ja menehtyi taistelussa Torstenin ollessa 4–5-vuotias, ja hänen uusi isäpuolensa oli myös ammatiltaan sotilas. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä ollessaan Torsten lähetettiin skotlantilaisen upseerin hovipojaksi, minkä yhteydessä hän osallistui isäntänsä kanssa Skotlantiin suunnatulle sotilaiden rekrytointimatkalle vuonna 1615. Tämän jälkeen hänen oma sotilasuransa sai alkunsa, kun hän liittyi rivisotilaaksi kuninkaan henkilipustoon. Tässä osastossa ja myöhemmin kuninkaan henkivartiokaartissa Torsten sai monen muun aatelisnuorukaisen tavoin upseerikoulutuksen. Vuoden 1621 alkupuolella hänet siirrettiin aliupseeriksi jalkaväkikomppaniaan, jonka mukana hän liittyi Ruotsin armeijan riveissä Liivinmaan sotaan ja myöhemmin sotaan Preussissa. Sotatoimien aikana Torsten yleni aliupseerista lopulta majuriksi asti vaihtaen joukko-osastoaan useasti ja päätyen lopulta ratsuväen upseeriksi. Sotatoimien aikana hän joutui joukkoineen kokemaan kuitenkin tautien riivaamia kaupunkeja ja uhkaavia tilanteita taisteluiden keskellä ja eturintaman kaupungeissa, mutta lopulta Torsten selvisi näistä koitoksista ilman vakavampia seuraamuksia. Samalla esiintyi Torstenin välittömässä läheisyydessä kuitenkin myös erinäisiä vallan väärinkäyttötilanteita, vaikkakaan syytökset eivät koskaan kohdistuneet häneen itseensä. Palveluksensa aikana hän myös hyvin todennäköisesti osallistui siviiliväestön terrorisointiin ratsuväkensä ryöstöretkillä.
Torstenin elämästä kuvastuu 1600-luvun alun alemman luokan aatelin sotakeskeinen elämä. Uusi suurvalta oli jatkuvasti sodassa ja vaati yhä enemmän sotilaita mahtinsa laajentamiseksi ja ylläpitämiseksi, mikä tarkoitti sitä, että ammattisotilaat kuten Torsten viettivät lähes koko sotilasuransa sota-alueilla. Vaikka upseerit olivat paremmassa asemassa kuin rivisotilaat, joutuivat he silti palvelemaan vaarallisissa ympäristöissä, joissa taudit, nälkä ja taistelut olivat jokapäiväisiä uhkia.