Asbestista eroon : Oikeushistoriallinen tutkimus asbestin käytön kieltämisprosessista Suomessa
Wasastjerna, Heidi (2023-11-18)
Asbestista eroon : Oikeushistoriallinen tutkimus asbestin käytön kieltämisprosessista Suomessa
Wasastjerna, Heidi
(18.11.2023)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231207151964
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231207151964
Tiivistelmä
Asbesti on yksi eniten kuolemaan johtaneita ammattitauteja aiheuttaneita altisteita ja keskustelu sen
haittavaikutuksista terveydelle on edelleen ajankohtainen, sillä asbestipurkutöissä sille altistutaan vielä
tänäkin päivänä. Asbestin käytön sääntely on kansallisesti tiukentunut asteittain. Suomessa asbestin
käyttö kiellettiin vuodesta 1994 alkaen valtioneuvoston päätöksellä asbestin ja asbestipitoisen tuotteen
valmistuksen, maahantuonnin, myymisen ja käyttöön ottamisen kieltämisestä (852/1992).
Tässä tutkimuksessa käydään läpi syitä sille, miten asbestin kieltoon päädyttiin, ja miksi vasta verrattain
myöhään 1900-luvun loppupuolella ajatellen sitä, että asbestin haitoista oli tietoa jo vuosikymmeniä
aiemmin. Toisaalta kansainvälisellä tasolla verrattuna kielto tapahtui varsin varhain. Tutkimuksessa
tarkastellaan, miten työsuojelulainsäädännön kehittymisellä on ollut vaikutusta asbestin kieltoon
johtaneisiin tekijöihin. Lisäksi arvioidaan, miten työsuojelu- ja työterveyden lainsäädäntö on kehittynyt
kiellon jälkeen Suomessa. Tutkimuksessa käytetään oikeushistoriallista metodia sekä oikeusvertailua
eri maiden sääntelyn kehityksen sekä eri altisteiden käytön sääntelyn välillä.
Ruotsissa päädyttiin lainsäädännöllä kieltämään asbestin käyttö vuonna 1982, jo ennen Suomea.
Todennäköisesti Ruotsista otettiin siis mallia ja Suomeen perustettiin myös asbestikomitea vuonna 1988
naapurimaata mukaillen. 1900-luvun loppupuolella Työterveyslaitos ja sen asiantuntijat olivat tuomassa
esiin tutkimustietoa asbestin haitoista. Asbestin kieltoon päädyttiin, kun altistumisen vähentämiseen
tähdänneestä lainsäädännöstä huolimatta haitat eivät olleet ehkäistävissä.
Suomessa työsuojelulainsäädäntö on kehittynyt teollistumisen myötä 1800-luvun loppupuolelta.
Työturvallisuuslaki on vuodesta 1958 velvoittanut työnantajaa selvittämään työhön liittyvät riskitekijät.
Myös terveydenhuolto kehittyi nopeasti 1900-luvulla ja työterveyshuoltolaki (743/1978) velvoitti
työnantajan järjestämään kustannuksellaan työterveyshuollon. Erityisesti Pohjoismassa vahvat
ammattiliitot tukivat työntekijöiden oikeuksia myös työturvallisuuden toteutumisessa. Vaikuttaisikin,
että alan asiantuntijoiden hyödyntäminen, lainsäädännöllä työnantajan velvoittaminen työsuojeluun
sekä malli muista Pohjoismaista, olivat asbestin kieltoon johtaneita tekijöitä.
haittavaikutuksista terveydelle on edelleen ajankohtainen, sillä asbestipurkutöissä sille altistutaan vielä
tänäkin päivänä. Asbestin käytön sääntely on kansallisesti tiukentunut asteittain. Suomessa asbestin
käyttö kiellettiin vuodesta 1994 alkaen valtioneuvoston päätöksellä asbestin ja asbestipitoisen tuotteen
valmistuksen, maahantuonnin, myymisen ja käyttöön ottamisen kieltämisestä (852/1992).
Tässä tutkimuksessa käydään läpi syitä sille, miten asbestin kieltoon päädyttiin, ja miksi vasta verrattain
myöhään 1900-luvun loppupuolella ajatellen sitä, että asbestin haitoista oli tietoa jo vuosikymmeniä
aiemmin. Toisaalta kansainvälisellä tasolla verrattuna kielto tapahtui varsin varhain. Tutkimuksessa
tarkastellaan, miten työsuojelulainsäädännön kehittymisellä on ollut vaikutusta asbestin kieltoon
johtaneisiin tekijöihin. Lisäksi arvioidaan, miten työsuojelu- ja työterveyden lainsäädäntö on kehittynyt
kiellon jälkeen Suomessa. Tutkimuksessa käytetään oikeushistoriallista metodia sekä oikeusvertailua
eri maiden sääntelyn kehityksen sekä eri altisteiden käytön sääntelyn välillä.
Ruotsissa päädyttiin lainsäädännöllä kieltämään asbestin käyttö vuonna 1982, jo ennen Suomea.
Todennäköisesti Ruotsista otettiin siis mallia ja Suomeen perustettiin myös asbestikomitea vuonna 1988
naapurimaata mukaillen. 1900-luvun loppupuolella Työterveyslaitos ja sen asiantuntijat olivat tuomassa
esiin tutkimustietoa asbestin haitoista. Asbestin kieltoon päädyttiin, kun altistumisen vähentämiseen
tähdänneestä lainsäädännöstä huolimatta haitat eivät olleet ehkäistävissä.
Suomessa työsuojelulainsäädäntö on kehittynyt teollistumisen myötä 1800-luvun loppupuolelta.
Työturvallisuuslaki on vuodesta 1958 velvoittanut työnantajaa selvittämään työhön liittyvät riskitekijät.
Myös terveydenhuolto kehittyi nopeasti 1900-luvulla ja työterveyshuoltolaki (743/1978) velvoitti
työnantajan järjestämään kustannuksellaan työterveyshuollon. Erityisesti Pohjoismassa vahvat
ammattiliitot tukivat työntekijöiden oikeuksia myös työturvallisuuden toteutumisessa. Vaikuttaisikin,
että alan asiantuntijoiden hyödyntäminen, lainsäädännöllä työnantajan velvoittaminen työsuojeluun
sekä malli muista Pohjoismaista, olivat asbestin kieltoon johtaneita tekijöitä.