Sanahelinästä yhteiseen ymmärrykseen : Vanhempien kokemuksia lapsen tuen toteutumisesta alakoulussa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien kokemuksia lapsen oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteutumisesta alakoulussa. Aihe kytkeytyy perusopetuksen tuessa ja toimintakulttuurissa tapahtuneisiin muutoksiin ja niiden myötä ilmenneeseen tutkimuksen tarpeeseen. Tutkimuksessa selvitetään, miten vanhemmat kokevat lastensa tehostetun ja erityisen tuen käytännössä toteutuvan ja millaisten tekijöiden he kokevat vaikuttavan tuen toteutumiseen. Oppimisen ja koulunkäynnin tukea sekä kodin ja koulun yhteistyötä koskevan tutkimuksen ohella tarkastelun pohjana käytetään Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (2014).

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistona tutkimuksessa käytettiin osaa Vanhempien barometri 2018 -aineistosta, joka kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella Suomen Vanhempainliiton ja Förbundet Hem och Skola i Finlandin toimesta keväällä 2018. Tutkimusaineistoksi otettiin yhden kyselyyn sisältyneen avokysymyksen vastaukset, jotka rajattiin yleisopetuksessa vuosiluokilla 1–6 opiskelevien tukea saavien oppilaiden vanhempiin. Aineisto analysoitiin pääosin aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä kvantifiointia soveltaen.

Tutkimuksen mukaan vanhempien näkemykset tuesta vaihtelivat erittäin kielteisistä erittäin myönteisiin kokemuksiin. Enemmistö vanhemmista oli tyytyväisiä lapsensa tukeen, mutta toisaalta moni vanhemmista koki tyytymättömyyttä tai epätietoisuutta lapsen tuen toteutumisesta. Tukimuodoista selvästi vahvimmin nousi esiin erityisopetus, mutta myös etenkin tukiopetus ja koulunkäynninohjaajan tuki saivat paljon mainintoja. Sisällönanalyysin pohjalta vastauksista löytyi monenlaisia tuen rakenteisiin ja resursointiin, yhteistyöhön ja opettajaan liittyviä osatekijöitä, joiden koettiin vaikuttavan tuen toteutukseen. Selkeimmin esiin nousi rakenteiden ja resurssien merkitys tuen toteutumiselle. Henkilöstöresurssien ohella esiin tuotiin monenlaisia oppimisympäristöön liittyviä fyysisiä, sosiaalisia ja pedagogisia tekijöitä, kuten ryhmäkoon ja joustavien toimintamallien merkitys. Opettajan roolin osalta esiin nousi opettajan ammattitaito tuen tarpeiden tunnistamisessa ja huomioimisessa, mutta siihen kietoutuen myös opettajan sitoutuminen ja ymmärtävä suhtautuminen lasta kohtaan. Kodin ja koulun yhteistyötä, yhteydenpitoa ja yhteistä keskustelua pidettiin tärkeinä tuen toteutumiselle. Moni vanhemmista kaipasi opettajalta enemmän tietoa ja palautetta lapsen tuesta ja kehityksestä.

Vanhempien kokemukset todensivat, että toimivalla oppimisen ja koulunkäynnin tuella on keskeinen merkitys paitsi lapsen oppimiselle myös kouluun sitoutumiselle. Tulokset kuitenkin osoittivat, että vanhempien kokemukset lapsen tuesta vaihtelevat suuresti keskenään ja että monien perheiden näkökulmasta tuen toteutuksessa on vielä kehitettävää. Tuen toteutuminen riippuu monista toisiinsa kietoutuvista osatekijöistä, mitä ajatellen tuen kehittämiseksi tarvitaan monen suuntaisia toimia ja sitoutumista, niin päätöksenteossa ja opettajankoulutuksessa kuin kouluyhteisöissä ja niiden johtamisessa.