Tarkkaavaisuuden orientoitumiseen liittyvä pään liikkeen väheneminen seitsemän kuukauden ikäisillä lapsilla

Abstract

Ihminen tarvitsee tarkkaavaisuutta vauvaiästä lähtien kyetäkseen toimimaan osana monimuotoista, lukuisista ärsykkeistä koostuvaa ympäristöään, ja tarkkaavaisuutta pidetäänkin toisinaan yhtenä varhaislapsuuden kognitiivista kehitystä parhaiten kuvaavana ominaisuutena. Vauvan tarkkaavaisuuden orientoitumista ja ylläpitämistä on mahdollista tutkia katseen lisäksi tarkastelemalla muita tarkkaavaisuuden komponentteja, kuten pään liikettä. Katseen kohdistumiseen tarkkaavaisuuden kohteena olevaan objektiin on aiemmissa tutkimuksissa todettu liittyvän pään liikkeen vähenemistä, kun kysymystä on tarkasteltu vähintään 10 kuukauden ikäisillä lapsilla. Lisäksi tarkkaavaisuuden intensiteettiä voidaan tarkastella esimerkiksi tutkimalla erilaisten ärsykekategorioiden vaikutusta tarkkaavaisuuteen. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että vauvan tarkkaavaisuus suuntautuu voimakkaammin ja pidempikestoisesti kasvoihin kuin muihin objekteihin. Kyseisestä ilmiöstä käytetään nimitystä kasvopreferenssi ja se on voimakkaimmillaan ensimmäisen elinvuoden toisella puoliskolla.

Tämän pro gradu -tutkielman ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, väheneekö seitsemän kuukauden ikäisen vauvan pään liike tietokoneen ruudulta näytettyjen kasvo- ja kontrollikuvien katsomisen aikana. Toisena tavoitteena oli tarkastella, väheneekö pään liike eri tavalla kasvo- ja kontrollikuvien katsomisen välillä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kahta toisistaan erillisissä tutkimuksissa kerättyä aineistoa (n = 14 + 45), joissa oli selvitetty seitsemän kuukauden ikäisten lasten kasvojen havaitsemista samanlaisella tietokoneavusteisella tutkimusasetelmalla. Tutkittavat rekrytoitiin tutkimuksiin Väestötietojärjestelmästä tilatun otannan pohjalta. Otanta koostui Turun seudulla asuvista äideistä, joilla oli tutkimuksen ikäkriteerit täyttävä lapsi. Aineistojen analyysissa käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysia, jossa riippuvana muuttujana oli pään liike ja riippumattomina muuttujina aika ja kuvaärsyke.

Tulokset olivat osittain odotetun kaltaisia. Pään liike väheni erittäin merkitsevästi sekä kasvo- että kontrollikuvien katsomisen ensimmäisen 400 millisekunnin aikana kummankin tutkimuksen aineistossa. Sen sijaan nähdyn objektin kategorialla ei ollut vaikutusta pään liikkeeseen eli kasvokuvan näkeminen ei johtanut selvempään pään liikkeen vähenemiseen. Tulokset viittaavat siihen, että vauvan pään liikkeen vähenemisellä on toiminnallista, vauvan keskittymistä helpottavaa vaikutusta tarkkaavaisuuden orientoitumisessa. Tämän lisäksi pään liikkeen väheneminen tarkkaavaisuuden orientoitumisen yhteydessä voi toimia nk. sosiaalisena vihjeenä muille siitä, että vauvan huomio on kiinnittynyt tiettyyn objektiin. Koska haasteet tarkkaavaisuuden ja pään liikkeen koordinaatiossa ovat tutkimusten mukaan yhteydessä heikkoon tarkkaavaisuuden säätelyyn, on pään liikkeen yhteyttä tarkkaavaisuuteen näin ollen tärkeää tutkia mahdollisimman varhaisessa kehitysvaiheessa. Tämän tutkimuksen perusteella nk. kasvopreferenssi ei näytä vaikuttavan vauvan pään liikkeeseen. Tulosta saattavat selittää tutkimusasetelmaan, otoksen edustavuuteen tai aineiston analyysiin liittyvät tekijät.

Jatkossa voisi tutkia tarkemmin kehon liikkeen yhteyttä tyypilliseen ja epätyypilliseen tarkkaavaisuuden kehitykseen tässä tutkimuksessa kehitettyä menetelmää käyttäen. Tyypillisestä poikkeavien kehityskulkujen tunnistaminen sekä pään liikkeen että kasvojen havaitsemisen osalta, ja lapsen sekä hänen kehitysympäristönsä tukeminen kehityksen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on olennaista lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.