Läheisen vaitiolo-oikeus rikosprosessissa : Asianosaisen läheisen määritelmästä ja asemasta feministisestä näkökulmasta
Zacheus, Heli (2024-01-19)
Läheisen vaitiolo-oikeus rikosprosessissa : Asianosaisen läheisen määritelmästä ja asemasta feministisestä näkökulmasta
(19.01.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401223830
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401223830
Tiivistelmä
Rikosprosessin asianosaisen läheisen oikeudesta kieltäytyä todistamasta säädetään oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevassa luvussa 17. Läheisen vaitiolo-oikeudella suojataan asianosaisen ja tämän läheisen välistä suhdetta ja pyritään turvaamaan todistajanlausuntojen luotettavuutta. OK:n 17 luvun viimeisin uudistus, joka tuli voimaan alkuvuodesta 2016, muutti vaitiolo-oikeuteen oikeutettujen läheisten joukkoa muun muassa lisäten asianosaisen avopuolison OK 17:17.1 pykälään.
Tämän tutkielman tarkoituksena on ensimmäiseksi selvittää, kuka OK 17:17.1 mukainen läheinen voi olla. Tutkielmassa keskitytään erityisesti avopuolison ja avoliiton määritelmään ja siihen, millainen voi olla OK 17:17.1 mukainen ”muu parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde”. Käsitteiden määrittelyn lisäksi arvioidaan määritelmien toimivuutta ja sitä, vastaavatko ne lainsäätäjän tarkoitusta. Toiseksi tutkielmassa selvitetään poikkeuksia läheisen vaitiolo-oikeuteen ja erityisesti vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollisuuksia sekä arvioidaan sitä, onko vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollistava OK 17:18.2 ja sen soveltamiskäytäntö linjassa lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimusmetodi. Vallitsevaa oikeustilaa systematisoidaan tutkielmassa lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Tutkimuskysymyksiin vastataan feminististä näkökulmaa hyödyntäen. Feministinen näkökulma antaa mahdollisuuden kriittiseen arviointiin erityisesti koskien asianosaisen läheiseen liittyvien määritelmien heteronormatiivisuutta. Lisäksi feministisen näkökulman avulla nostetaan esiin naisnäkökulma vaitiolo-oikeuden murtamisen käsittelyn yhteydessä.
Tutkielma osoittaa, että heteronormatiivisesti latautuneet avoliiton ja ”muun parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuvan läheisen suhteen” määritelmät ovat omiaan aiheuttamaan sen, etteivät muut kuin heteronormatiiviset läheissuhteet välttämättä tule tunnistetuiksi läheisen vaitiolo-oikeuden yhteydessä. Vaitiolo-oikeuden murtamisen osalta tutkielmassa selviää, etteivät OK 17:18.2 ja sen soveltamiskäytäntö tällä hetkellä suojele asianosaisen läheistä sillä tavoin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Nykyisellään tilanne mahdollistaa asianomistajatodistajan painostamisen ja niiden väkivallan kierteiden jatkumisen, joita vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollistavalla säännöksellä on pyritty pysäyttämään.
Tämän tutkielman tarkoituksena on ensimmäiseksi selvittää, kuka OK 17:17.1 mukainen läheinen voi olla. Tutkielmassa keskitytään erityisesti avopuolison ja avoliiton määritelmään ja siihen, millainen voi olla OK 17:17.1 mukainen ”muu parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde”. Käsitteiden määrittelyn lisäksi arvioidaan määritelmien toimivuutta ja sitä, vastaavatko ne lainsäätäjän tarkoitusta. Toiseksi tutkielmassa selvitetään poikkeuksia läheisen vaitiolo-oikeuteen ja erityisesti vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollisuuksia sekä arvioidaan sitä, onko vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollistava OK 17:18.2 ja sen soveltamiskäytäntö linjassa lainsäätäjän tarkoituksen kanssa.
Tutkimusmetodina tutkielmassa on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimusmetodi. Vallitsevaa oikeustilaa systematisoidaan tutkielmassa lain esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla. Tutkimuskysymyksiin vastataan feminististä näkökulmaa hyödyntäen. Feministinen näkökulma antaa mahdollisuuden kriittiseen arviointiin erityisesti koskien asianosaisen läheiseen liittyvien määritelmien heteronormatiivisuutta. Lisäksi feministisen näkökulman avulla nostetaan esiin naisnäkökulma vaitiolo-oikeuden murtamisen käsittelyn yhteydessä.
Tutkielma osoittaa, että heteronormatiivisesti latautuneet avoliiton ja ”muun parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuvan läheisen suhteen” määritelmät ovat omiaan aiheuttamaan sen, etteivät muut kuin heteronormatiiviset läheissuhteet välttämättä tule tunnistetuiksi läheisen vaitiolo-oikeuden yhteydessä. Vaitiolo-oikeuden murtamisen osalta tutkielmassa selviää, etteivät OK 17:18.2 ja sen soveltamiskäytäntö tällä hetkellä suojele asianosaisen läheistä sillä tavoin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Nykyisellään tilanne mahdollistaa asianomistajatodistajan painostamisen ja niiden väkivallan kierteiden jatkumisen, joita vaitiolo-oikeuden murtamisen mahdollistavalla säännöksellä on pyritty pysäyttämään.