Omenaruusuja ja orjantappuraa: Luontoelementtien kääntäminen Jane Eyren suomennoksissa

Abstract

Tutkielman aiheena on luontoelementtien kääntäminen Charlotte Brontën Jane Eyren kahdessa suomennoksessa. Ensimmäinen suomennos on Tyyni Tuulion vuonna 1915 ilmestynyt Kotiopettajattaren romaani (WSOY) ja toinen vuonna 1973 samalla nimellä ilmestynyt Kaarina Ruohtulan suomennos (Karisto). Tutkimuksen kohteena ovat luontoaiheiset kulttuurisidonnaiset substantiivilausekkeet ja niiden vastineet suomennoksissa. Tarkoituksena on selvittää, mitä käännösstrategioita käyttäen kyseiset lausekkeet on käännetty ja mitä käytetyt strategiat kertovat siitä, kuinka keskeisinä luontoelementtejä on kussakin suomennoksessa pidetty. Lausekkeet on luokiteltu Ritva Leppihalmeen (2001, 139–146) reaalioiden käännösstrategioiden mukaan. Tuloksia on arvioitu sekä uudelleenkäännöshypoteesin (Chesterman 2000: 22–23) että ekokääntämisen (Cronin 2017) valossa. Tutkimuksessa havaittiin, että molemmissa käännöksissä yleisimmät käännösstrategiat olivat kulttuurinen adaptaatio, yläkäsitteen käyttö ja poisto, jotka muodostivat kummassakin käännöksessä yli 85 prosenttia käytetyistä strategioista. Merkittävin ero käännösten välillä oli poiston käytössä. Ensimmäisessä käännöksessä poistot muodostivat yli 24 prosenttia käytetyistä strategioista, uudelleenkäännöksessä alle 10 prosenttia. Molemmat käännökset havaittiin tarkasteltavan aineiston osalta kotouttaviksi, joten uudelleenkäännöshypoteesia ei voida vahvistaa. Ekokääntämisen näkökulmasta kotouttava käännöstapa häivyttää lähtötekstissä ilmenevää luonnon monimuotoisuutta.

kaunokirjallisuuden kääntäminen, uudelleenkääntäminen, ekokääntäminen, reaaliat, luonto, Jane Eyre