Sipilän hallituksen työlainsäädännölliset uudistukset työsuhdeturvan näkökulmasta
Meriluoto, Samuel (2024-02-01)
Sipilän hallituksen työlainsäädännölliset uudistukset työsuhdeturvan näkökulmasta
(01.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403029561
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202403029561
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on Sipilän hallituksen työlainsäädännölliset uudistukset työsuhdeturvan näkökulmasta. Tutkielma käsittelee Sipilän hallituksen vuosien 2015-2019 aikana toteutettuja lainsäädännöllisiä työoikeuden uudistuksia, joilla pyrittiin joustavuuden lisäämiseen työmarkkinoilla, ja jotka samalla merkitsivät muutoksia työsuhdeturvaan.
Tutkielman aineistona on käytetty pääosin hallituksen esityksiä, työnantaja- ja työntekijäpuolen keskusjärjestöjen lausuntoja, oikeusoppineiden asiantuntijalausuntoja lainvalmistelussa sekä oikeuskirjallisuutta. Lähestymistapa on oikeussosiologinen.
Käsittelyssä on työsopimuslain 1.1.2017 voimaan tulleet muutokset koskien koeajan pidennystä, takaisinottovelvollisuuden lyhentämistä ja pitkäaikaistyöttömän palkkaamista määräaikaiseen työsuhteeseen. Lisäksi tutkielma käsittelee nollasopimuksien kieltämistä koskenutta kansalaisaloitetta ja siitä seurannutta vaihtelevan työajan järjestelyjä koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi pohditaan perustuslaista johtuvia mahdollisia rajoitteita työsuhdeturvan tason heikentämiselle.
Tutkielman tulosten perusteella muutokset työsuhdeturvaan olivat vaihtelevia. Osa muutoksista kohdistui työsuhdeturvan ytimeen, kun toiset muutokset olivat merkittävyydeltään vähäisempiä. Lisäksi työsuhdeturva parani hieman vaihtelevan työajan järjestelyjä koskevan sääntelyn tuloksena. Valitut lainsäädäntöratkaisut olivat kompromisseja työnantaja- ja työntekijäpuolen keskusjärjestöjen ja toisaalta julkisen vallan intressien välillä. Muutokset kuitenkin merkitsivät ainakin osittaista paradigman muutosta työvoiman suojeluperiaatteen korostamisesta enemmän myös työnantajapuolen intressejä huomioivaan suuntaan.
Tutkielman aineistona on käytetty pääosin hallituksen esityksiä, työnantaja- ja työntekijäpuolen keskusjärjestöjen lausuntoja, oikeusoppineiden asiantuntijalausuntoja lainvalmistelussa sekä oikeuskirjallisuutta. Lähestymistapa on oikeussosiologinen.
Käsittelyssä on työsopimuslain 1.1.2017 voimaan tulleet muutokset koskien koeajan pidennystä, takaisinottovelvollisuuden lyhentämistä ja pitkäaikaistyöttömän palkkaamista määräaikaiseen työsuhteeseen. Lisäksi tutkielma käsittelee nollasopimuksien kieltämistä koskenutta kansalaisaloitetta ja siitä seurannutta vaihtelevan työajan järjestelyjä koskevaa lainsäädäntöä. Lisäksi pohditaan perustuslaista johtuvia mahdollisia rajoitteita työsuhdeturvan tason heikentämiselle.
Tutkielman tulosten perusteella muutokset työsuhdeturvaan olivat vaihtelevia. Osa muutoksista kohdistui työsuhdeturvan ytimeen, kun toiset muutokset olivat merkittävyydeltään vähäisempiä. Lisäksi työsuhdeturva parani hieman vaihtelevan työajan järjestelyjä koskevan sääntelyn tuloksena. Valitut lainsäädäntöratkaisut olivat kompromisseja työnantaja- ja työntekijäpuolen keskusjärjestöjen ja toisaalta julkisen vallan intressien välillä. Muutokset kuitenkin merkitsivät ainakin osittaista paradigman muutosta työvoiman suojeluperiaatteen korostamisesta enemmän myös työnantajapuolen intressejä huomioivaan suuntaan.