Kiinteän toimipaikan haasteet digitaalisen liiketoiminnan verotuksessa : Tarkastelussa OECD:n digiverohankkeen Pilari I:n ratkaisuehdotukset

Abstract

Digitalisaatio on ulottunut kaikille talouden osa-alueille ja muuttanut yritysten liiketoimintaa. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen aiheuttama muutosprosessi on johtanut täysin uudenlaisten digitaalisten liiketoimintamallien, kuten digitaalisten palvelualustojen syntymiseen. Uusissa liiketoimintamalleissa arvonluonti poikkeaa huomattavasti perinteisestä liiketoiminnasta, sillä se perustuu vahvasti aineettoman omaisuuden, datan ja käyttäjien hyödyntämiseen. Positiivisen kehityksen ohella digitalisaatio ja uudet liiketoimintamallit aiheuttavat kuitenkin huomattavia haasteita nykyiselle kansainväliselle yritysverojärjestelmälle, jonka periaatteet on kehitetty perinteistä fyysistä liiketoimintaa varten.

Nykytilassa valtioille syntyy verotusoikeus ulkomaisen yrityksen digitaalisesta liiketoiminnasta saatavaan tuloon pääsääntöisesti vain, jos yritykselle muodostuu valtioon kiinteä toimipaikka. Kiinteän toimipaikan syntyminen puolestaan edellyttää, että yritys on fyysisesti läsnä valtiossa, jossa se harjoittaa liiketoimintaa. Digitalisaation ansiosta suuret monikansalliset yhtiöt saattavat kuitenkin harjoittaa mittavaa toimintaa ja tuottaa voittoa valtioissa ilman minkäänlaista fyysistä läsnäoloa siellä. Tämä on johtanut siihen, että verotulot eivät enää jakaudu oikeudenmukaisesti sinne, missä yritysten arvoa luova toiminta todellisuudessa tapahtuu. Ongelman ratkaisemiseksi OECD aloitti vuonna 2018 kaksipilarisen digiverohankkeen, jonka ensimmäistä Pilaria keskitytään tässä tutkielmassa tarkastelemaan.

Tutkielmassa tarkastellaan ensin lainopillisen tutkimusmetodin avulla kiinteää toimipaikkaa koskevan sääntelyn nykytilaa ja vastataan kysymykseen, mitä tarkoitetaan kiinteällä toimipaikalla ja miten se voi muodostua Suomeen. Tämän jälkeen tutkielmassa tarkastellaan digitaalista liiketoimintaa ja sitä, millaisia haasteita se on aiheuttanut kiinteän toimipaikan käsitteeseen ja verotulojen oikeudenmukaiseen jakamiseen liittyen. Lopuksi tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia ratkaisuja OECD:n digiverohankkeen Pilari I tuo digitaalisen liiketoiminnan verotuksellisiin haasteisiin ja verotulojen oikeudenmukaiseen jakamiseen valtioiden välillä. Näitä tutkimuskysymyksiä lähestytään veropoliittisesta näkökulmasta.

OECD:n digiverohankkeen tarkoituksena on varmistaa, että monikansalliset yritykset maksaisivat veroja niihin valtioihin, joissa ne todellisuudessa harjoittavat liiketoimintaa. Tämä toteutetaan muuttamalla verotukselliseen liittymään ja voitonjakoon liittyviä sääntöjä siten, että verotusoikeuden syntyminen ei olisi enää rajattu pelkästään fyysiseen läsnäoloon. Pilari I:n säännösten nojalla verotusoikeus allokoitaisiin myös markkinavaltioihin, eli valtioihin, joissa yrityksen loppukuluttajat tai palvelujen käyttäjät sijaitsevat. Pilari I:n käyttöönotto olisi sen teknisestä haastavuudesta ja siihen kohdistetusta kritiikistä huolimatta suuri askel kohti oikeudenmukaisempaa kansainvälistä yritysverojärjestelmää, joka huomioi myös digitaalisen liiketoiminnan erityispiirteet.