Ruokalähettien asema työelämässä
Suuluhta, Anita (2024-02-26)
Ruokalähettien asema työelämässä
Suuluhta, Anita
(26.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031911935
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031911935
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen asema alustatalouden ruokaläheteillä on Suomen työelämässä ja muualla EU:n alueella. Tarkastelu jaetaan sopimussuhteiden laadun tarkasteluun, työsuhteen tunnusmerkkeihin, ruokalähettien sosiaaliturvaan ja ruokalähettien työoikeudelliseen asemaan. Ruokalähettien sosiaaliturva sisältää työttömyysturvan, eläketurvan ja vakuutusturvan, jotka ovat tutkielmassa erillisinä lukuina. Tutkielma tarkastelee alustataloutta yleisesti, mutta rajaa oikeudellisen tarkastelun pääasiassa ruokalähetteihin ja muihin alustataloudessa työskenteleviin, joiden tarkastelusta on hyötyä ruokalähettien aseman määrittelyn kannalta. Maantieteellisesti tarkastelu kohdistuu Suomeen ja EU-alueeseen.
Tutkielmassa tarkastellaan työsuhteen tunnusmerkkejä, jotka ovat keskeisessä asemassa, kun ruokalähettien sopimussuhteita arvioidaan. Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat työnantajan direktio-oikeus, sopimus, työn vastikkeellisuus ja työn tekeminen työnantajan lukuun. Aina tunnusmerkit eivät yksinään riitä sopimussuhteen laadun arvioinnissa, vaan joudutaan käyttämään lisäksi kokonaisharkintaa. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon tunnusmerkkien täyttymisen lisäksi osapuolten tarkoitus, sopimussuhteen ehdot, olosuhteet ja muut osapuolten asemaan vaikuttavat tekijät. Kokonaisharkintaa käytetään yleensä tapauksissa, joissa sopimussuhteen laatu jää muuten tulkinnanvaraiseksi.
Alustatalous on ilmiönä melko uusi ja kasvava. Se on tuonut mukanaan monia hyötyjä kuluttajille, ruokaläheteille ja yrittäjille, mutta siihen liittyy myös haasteita. Alustojen kautta työskentelevien henkilöiden työoikeudellisen aseman määrittely voi olla haastavaa, eikä lainsäädäntö ole aina tarpeeksi ajan tasalla. Ruokalähettien sosiaalinen asema voi muodostua heikoksi, jolloin he eivät esimerkiksi pääse työntekijöiden sosiaaliturvan piiriin, vaikka heidän sopimussuhteensa sisältää monia työsuhteen tunnusmerkkejä. Lisäksi alustatalous tuo haasteita EU-maiden kansallisille viranomaisille, koska aina ei ole selvää, kuka yrityksessä työskentelee ja missä maassa. Monet alustat toimivat valtioiden rajat ylittäen. Viranomaisten voi olla haastavaa saada tarvittavia tietoja alustoilta, ja alustojen digitaaliset järjestelmät eivät aina ole tarpeeksi läpinäkyviä. Alustatalous sisältää myös uhkia. Eräs uhka on toimeentulo-ongelmat, jotka syntyvät, kun tavallinen palkkatyö ja alustojen kautta tehtävä työ eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Palkkaero kasvaa, ja alustatyö voi vaikuttaa myös muuhun työelämään.
EU on pyrkinyt vastaamaan alustatalouden haasteisiin ja ruokalähettien heikkoon asemaan. Ruokalähettien asemaa työelämässä halutaan parantaa vaarantamatta kuitenkaan EU-maiden talouskehitystä. Euroopan komissio on tehnyt direktiiviehdotuksen, joka ottaa huomioon useita tekijöitä, joilla on vaikutusta ruokalähettien asemaan. EU-maiden on tarkoitus tehdä rajat ylittävää yhteistyötä, sillä ruokalähettien asema vaihtelee eri maissa ja useimmat alustat toimivat rajat ylittäen. Käytäntöjä halutaan yhtenäistää.
Tutkielmassa tarkastellaan työsuhteen tunnusmerkkejä, jotka ovat keskeisessä asemassa, kun ruokalähettien sopimussuhteita arvioidaan. Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat työnantajan direktio-oikeus, sopimus, työn vastikkeellisuus ja työn tekeminen työnantajan lukuun. Aina tunnusmerkit eivät yksinään riitä sopimussuhteen laadun arvioinnissa, vaan joudutaan käyttämään lisäksi kokonaisharkintaa. Kokonaisharkinnassa otetaan huomioon tunnusmerkkien täyttymisen lisäksi osapuolten tarkoitus, sopimussuhteen ehdot, olosuhteet ja muut osapuolten asemaan vaikuttavat tekijät. Kokonaisharkintaa käytetään yleensä tapauksissa, joissa sopimussuhteen laatu jää muuten tulkinnanvaraiseksi.
Alustatalous on ilmiönä melko uusi ja kasvava. Se on tuonut mukanaan monia hyötyjä kuluttajille, ruokaläheteille ja yrittäjille, mutta siihen liittyy myös haasteita. Alustojen kautta työskentelevien henkilöiden työoikeudellisen aseman määrittely voi olla haastavaa, eikä lainsäädäntö ole aina tarpeeksi ajan tasalla. Ruokalähettien sosiaalinen asema voi muodostua heikoksi, jolloin he eivät esimerkiksi pääse työntekijöiden sosiaaliturvan piiriin, vaikka heidän sopimussuhteensa sisältää monia työsuhteen tunnusmerkkejä. Lisäksi alustatalous tuo haasteita EU-maiden kansallisille viranomaisille, koska aina ei ole selvää, kuka yrityksessä työskentelee ja missä maassa. Monet alustat toimivat valtioiden rajat ylittäen. Viranomaisten voi olla haastavaa saada tarvittavia tietoja alustoilta, ja alustojen digitaaliset järjestelmät eivät aina ole tarpeeksi läpinäkyviä. Alustatalous sisältää myös uhkia. Eräs uhka on toimeentulo-ongelmat, jotka syntyvät, kun tavallinen palkkatyö ja alustojen kautta tehtävä työ eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Palkkaero kasvaa, ja alustatyö voi vaikuttaa myös muuhun työelämään.
EU on pyrkinyt vastaamaan alustatalouden haasteisiin ja ruokalähettien heikkoon asemaan. Ruokalähettien asemaa työelämässä halutaan parantaa vaarantamatta kuitenkaan EU-maiden talouskehitystä. Euroopan komissio on tehnyt direktiiviehdotuksen, joka ottaa huomioon useita tekijöitä, joilla on vaikutusta ruokalähettien asemaan. EU-maiden on tarkoitus tehdä rajat ylittävää yhteistyötä, sillä ruokalähettien asema vaihtelee eri maissa ja useimmat alustat toimivat rajat ylittäen. Käytäntöjä halutaan yhtenäistää.