VML 31 § siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen muutostarve ja lainsäädäntömuutoksen vaikutus oikeustilaan

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan VML 31 § siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen muutostarvetta, säännöstä koskevaa lainsäädäntömuutosta ja tämän vaikutuksia oikeustilaan. Vuoden 2022 alusta voimaan tulleeseen lainsäädäntömuutokseen vaikutti osaltaan oikeuskäytännön osoittamat oikeudelliset rajoitukset. Lainsäädäntömuutoksen tavoitteena oli laajentaa säännöksen soveltamisalaa, jotta OECD:n siirtohinnoitteluohjeet olisivat sovellettavissa niiden koko laajuudessaan. Tavoitteena oli muuttaa oikeustilaa niin, että liiketoimen määrittäminen olisi mahdollista liiketoimen tosiasiallisen sisällön perusteella, ja poikkeuksellisissa olosuhteissa liiketoimi voitaisiin myös sivuuttaa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisesti.

Tutkielmassa tavoitteena on arvioida säännöksen muutostarvetta kuvaten lakimuutoksen taustaa, aiempaa oikeustilaa ja keskeistä oikeuskäytäntöä. Lisäksi tavoitteena on kuvata hallituksen esityksessä esitettyjä tavoitteita ja lopuksi arvioida lainsäädäntömuutoksen vaikutusta oikeustilaan sekä sitä, ovatko hallituksen esityksessä esitetyt tavoitteet onnistuneet. Käsittelen ja lähestyn aihetta lainopillisesta näkökulmasta, joten tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Lain sanamuodon ohella tutkielman merkittävimmät oikeuslähteet ovat lainvalmisteluaineisto sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut KHO 2014:119 ja KHO 2020:35. Hyödynnän tutkielmassani myös oikeuskirjallisuutta ja OECD:n ohjeita.

Aiemman oikeustilan ja hallituksen esityksessä esitettyjen tavoitteiden tarkastelun perusteella voidaan todeta, että lainsäädäntömuutos on ollut tarpeellinen. Hallituksen esityksessä esitetyt tavoitteet ovat perusteltuja ja kannatettavia. OECD:n siirtohinnoitteluohjeita voidaan kuitenkin käyttää tulkintalähteenä vain VML 31 §:n soveltamisalan ja sanamuodon niin mahdollistaessa. Ehdotettujen säännösten sanamuoto on pääosin onnistunut, tosin liiketoimen sivuuttamisen osalta voidaan todeta, että verovelvollisten oikeusturvatakeet olisi voinut turvata kattavammin.

Lainvalmisteluaineiston perusteella voidaan kuitenkin todeta liiketoimen määrittämisen ja sivuuttamisen soveltamisalojen olevan osittain päällekkäiset ja niiden välisen suhteen olevan tältä osin epäselvä. Riippumatta siitä sovelletaanko VML 31 §:n 2 momentin mukaista liiketoimen määrittämistä tai 3 momentin mukaista liiketoimen sivuuttamista voidaan käytännössä saavuttaa vastaava lopputulos eli korvata liiketoimi toisella. Tältä osin hallituksen esityksen perustelut eivät ole onnistuneet. Käytännön soveltamiseen liittyy tulkintaepäselvyyttä ja tarkkarajaisuuden puutteita, mikä johtaa epäselvään oikeustilaan ja verovelvollisten oikeusturvan heikentymiseen. Koska sääntely ja sen perustelut jäivät lausuntopalautteesta huolimatta tältä osin epäselväksi, tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan prejudikaattiratkaisuja selventämään epäselvää oikeustilaa.