Väliaikaisten kieltojen väärinkäyttö patentinloukkaustilanteissa ja vastapuolen oikeusturvatakeet väärinkäyttöä vastaan
Vialen, Christel (2024-02-27)
Väliaikaisten kieltojen väärinkäyttö patentinloukkaustilanteissa ja vastapuolen oikeusturvatakeet väärinkäyttöä vastaan
(27.02.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032813466
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024032813466
Tiivistelmä
Patentinhaltijalla on käytössään erilaisia oikeussuojakeinoja, joilla patentinloukkauksiin voidaan puuttua. Patentinhaltija voi esimerkiksi hakea oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 7 luvun 3 §:n (707/2007) nojalla yleisen turvaamistoimen, joka on tämän tutkielman tarkastelun kohteena. Yleisen turvaamistoimen nojalla tuomioistuin voi määrätä väliaikaisen kiellon, jolla väitettyä loukkaajaa kielletään jatkamasta loukkaavaa toimintaa, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu, kuten esimerkiksi kieltotuomio patenttilain (550/1967) 57 §:n (717/1995) nojalla. Väliaikaisen kiellon tarkoituksena on tarjota patentinhaltijalle ennakollista ja tilapäistä oikeussuojaa, ja se myönnetään summaarisessa menettelyssä.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko väliaikaisen kiellon väärinkäyttö mahdollista ja houkuttelevaa patentinloukkaustilanteissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten väliaikaisen kiellon hakijan vastapuolta suojataan ja tulisi suojata hakijan väärinkäyttöä vastaan. Tutkimusote on luonteeltaan lainopillinen eli tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia valaisemalla voimassa olevan oikeuden sisältöä hyödyntäen sekä käytännöllistä että teoreettista lainoppia. Oikeuslähteinä eli tulkintaperusteina käytetään lainsäädäntöä, esitöitä, kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä kansallista ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Tutkielmassa havaitaan, että patentinhaltija voi pyrkiä hyödyntämään väliaikaista kieltoa vastoin sen tarkoitusta tavoitteenaan esimerkiksi korvata sen avulla varsinainen oikeudenkäynti tai painostaa väitetty loukkaaja sovintoon. Tällöin patentinhaltija voi syyllistyä väliaikaisen kiellon väärinkäyttöön. Väärinkäyttöön houkuttelee turvaamistoimimenettelyn summaarisuus, pääsääntöisesti matalat myöntämisen edellytykset ja se, että patenttiasioissa oikeudenhaltija voi jo väliaikaisen kiellon avulla päästä samaan lopputulokseen, mihin hän voisi päästä pitkän pääasiaprosessin päätteeksi.
Turvaamistoimilainsäädännöllä pyritään yhteensovittamaan hakijan oikeussuojan tarve sekä vastapuolen oikeusturvatakeet. Vastapuolta suojataan hakijan väärinkäytöltä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n (1065/1991) mukaisella hakijan ankaralla vahingonkorvausvastuulla tarpeettomasta turvaamistoimesta ja sen toteutumista turvaavalla hakijavakuudella. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nämä säädetyt oikeusturvatakeet eivät suojaa vastapuolta riittävästi mahdolliselta väärinkäytöltä. Asia ei välttämättä etene vahingonkorvausoikeudenkäyntiin saakka, jolloin vastapuolen oikeusturva jää mainituilla keinoilla toteutumatta. Tähän perustuen tutkielmassa esitetään kehitysehdotuksena vastapuolen oikeusturvan parantamiseksi, että Suomessa tulisi ottaa käyttöön mahdollisuus hyödyntää suojaamiskirjelmää. Suojaamiskirjelmällä vastapuoli voi jo ennen hakijan tekemää turvaamistoimihakemusta esittää tuomioistuimelle syyt, joiden vuoksi turvaamistoimihakemus on perusteeton.
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, onko väliaikaisen kiellon väärinkäyttö mahdollista ja houkuttelevaa patentinloukkaustilanteissa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten väliaikaisen kiellon hakijan vastapuolta suojataan ja tulisi suojata hakijan väärinkäyttöä vastaan. Tutkimusote on luonteeltaan lainopillinen eli tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia valaisemalla voimassa olevan oikeuden sisältöä hyödyntäen sekä käytännöllistä että teoreettista lainoppia. Oikeuslähteinä eli tulkintaperusteina käytetään lainsäädäntöä, esitöitä, kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä kansallista ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.
Tutkielmassa havaitaan, että patentinhaltija voi pyrkiä hyödyntämään väliaikaista kieltoa vastoin sen tarkoitusta tavoitteenaan esimerkiksi korvata sen avulla varsinainen oikeudenkäynti tai painostaa väitetty loukkaaja sovintoon. Tällöin patentinhaltija voi syyllistyä väliaikaisen kiellon väärinkäyttöön. Väärinkäyttöön houkuttelee turvaamistoimimenettelyn summaarisuus, pääsääntöisesti matalat myöntämisen edellytykset ja se, että patenttiasioissa oikeudenhaltija voi jo väliaikaisen kiellon avulla päästä samaan lopputulokseen, mihin hän voisi päästä pitkän pääasiaprosessin päätteeksi.
Turvaamistoimilainsäädännöllä pyritään yhteensovittamaan hakijan oikeussuojan tarve sekä vastapuolen oikeusturvatakeet. Vastapuolta suojataan hakijan väärinkäytöltä oikeudenkäymiskaaren 7 luvun 11 §:n (1065/1991) mukaisella hakijan ankaralla vahingonkorvausvastuulla tarpeettomasta turvaamistoimesta ja sen toteutumista turvaavalla hakijavakuudella. Tutkielmassa tullaan kuitenkin siihen johtopäätökseen, että nämä säädetyt oikeusturvatakeet eivät suojaa vastapuolta riittävästi mahdolliselta väärinkäytöltä. Asia ei välttämättä etene vahingonkorvausoikeudenkäyntiin saakka, jolloin vastapuolen oikeusturva jää mainituilla keinoilla toteutumatta. Tähän perustuen tutkielmassa esitetään kehitysehdotuksena vastapuolen oikeusturvan parantamiseksi, että Suomessa tulisi ottaa käyttöön mahdollisuus hyödyntää suojaamiskirjelmää. Suojaamiskirjelmällä vastapuoli voi jo ennen hakijan tekemää turvaamistoimihakemusta esittää tuomioistuimelle syyt, joiden vuoksi turvaamistoimihakemus on perusteeton.