Aineettoman pääoman huomioiminen lainanhakuprosessissa : Pankin ja yrityksen näkökulma

Abstract

Pienissä tietoitensiivisissä yrityksissä yrityksen arvo tulee aineettomista hyödykkeistä kuten yrityksen brändistä, yrityksessä olevasta tietotaidosta, prosesseista, henkilöstön osaamisesta ja kokemuksesta. Näitä aineettomia hyödykkeitä ei kuitenkaan raportoida taseessa, vaan se näkyy usein häilyvänä osana yrityksen markkina-arvoa. Tästä herääkin kysymys ovatko kirjanpitostandardit ja yrityksen taloudelliset raportointikäytännöt riittävän informatiivisia eri sidosryhmille, jotka käyttävät taloudellisia raportteja rahoitus- ja lainapäätösten teossa. Aineettomien hyödykkeiden mittaamiselle ja arvottamiselle on haasteita, jonka vuoksi sen standardoiminen taloudellisen raporttien tueksi on haastavaa, mutta mahdollista. Esimerkiksi yritysten prosessit, tarjottava konsultointipalvelu ja henkilöstön kokemus koostuu olennaisesti aineettomasta pääomasta, jota on hankala osoittaa taloudellisina lukuina. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka aineetonta pääomaa huomioidaan pienikokoisten yritysten lainanhaussa. Tutkielma on jaoteltu kahteen eri näkökulmaan, pankin ja yrityksen näkökulmaan. Jaottelun avulla saadaan kattava kuva lainanhakuprosessista ja aineettoman pääoman arvottamisesta, mittaamisesta lainanhaun yhteydessä. Tutkielma syventyy aineettoman pääoman seurantaan, raportointiin ja haasteisiin, sekä aineettoman pääoman arvonmäärityksen merkityksellisyyteen pankkien lainanmyöntämisprosessissa. Tutkielma on toteutettu laadullisten puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Haastateltavaksi valikoituneet henkilöt omaavat kymmenien vuosien kokemuksen lainanhakuprosessista yrityksen johtajina tai pankin yrityslainapuolelta eri rooleissa. Haastatteluista nousee esiin mielenkiintoinen eriävyys pankin ja yrityksen näkemyksissä aineettoman pääoman merkityksestä lainapäätöksessä. Pankkihenkilöstön vastauksissa nousi useasti viitteitä aineettoman pääoman erien huomioimisesta osana lainapäätöksentekoa. Yritysten johtajat eivät uskoneet aineettoman pääoman erien vaikuttavan suuresti lainapäätöksentekoon vaan aineettoman pääoman erien uskottiin vaikuttavan enemmänkin lainamarginaaliin. Tämän tutkielman pohjalta voimme päätellä, että aineeton pääoma on merkittävä, mutta haasteellinen osa-alue ja sen voidaan sanoa vaikuttavan lainanmyöntämisprosessiin ja -päätöksentekoon, vaikka termiä aineeton pääoma ei käytetäkään siihen liittyvien tekijöiden arvioinnissa. Tutkielma tarjoaa kattavan kuvan aineettoman pääoman eristä, siihen liittyvistä mittareista ja haasteista sekä lainanmyöntämis- ja lainanhakuprosesseista sekä yritysten että pankkien näkökulmasta. Jatkotutkimusaiheiksi tutkielma esittää rahoituksen myöntäjien laajentamisen enkelisijoittajiin ja yksityisiin luotonmyöntäjiin. Aihetta voidaan myös tutkia yrityskaupan näkökulmasta ja vertailla kuinka aineetonta pääomaa arvotetaan eri tilanteissa. Mielenkiintoista olisi myös tutkia kuinka aineettoman pääoman seurantaa ja raportointia voidaan kehittää. Lisäksi tulevissa tutkimuksissa voitaisiin keskittyä siihen, miten digitalisaatio ja teknologian kehitys vaikuttavat aineettoman pääoman mittaamisen mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Myös kestävä kehitys sekä ESG-raportointi ovat tällä hetkellä vahvasti pinnalla, joten jatkotutkimuksena voitaisiin tarkastella, miten nämä vastuullisuuskriteerit vaikuttavat konkreettisesti lainanmyöntöprosesseihin ja niiden tuloksiin.