The role of neonatal intensive care on the infant cortisol stress response

Abstract

Background: This study investigates if Neonatal Intensive Care (NICU) independently influences infants’ cortisol stress responses. A lot of research has been conducted on the impact of NICU admission on stress reactivity in preterm infants. There are no similar studies on how a short-term postnatal NICU stay and thus separation from the mother affect stress reactivity and later health in full-term infants. Methods: Study population consisted of infants who received NICU treatment (n=50) and their Control group (n=313). These participants were selected from bigger study sample where some of the mothers had experienced prenatal stress during pregnancy. NICU stay lasted less than 4 days. In the age of 10 weeks the infant cortisol response was assessed through saliva samples. These samples were collected in five different time points (baseline, 0min, 15min, 25min and 35min) during a standardized pediatric examination. Analyses of the results were conducted with three different linear mixed models for repeated measures which were adjusted for various covarities. Results: Cortisol levels differed significantly post-stressor at 0 min measuring point with infants in NICU group exhibiting higher levels. In four other measuring points the differences in cortisol levels between these two groups were not statistically significant. Maternal stress during pregnancy did not have an effect on cortisol levels. Conclusions: Our study demonstrated that infants who underwent intensive care, even for a short period in the NICU following birth, exhibited elevated cortisol levels during a stress test.

Tutkielman aihe: Vastasyntyneisyyskauden aikaisen tehohoidon vaikutus kortisolivasteisiin imeväisiässä Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, vaikuttaako tehohoito vastasyntyneisyyskaudella kortisolivasteisiin stressitestissä 10 viikon ikäisillä lapsilla, joiden äideistä osa oli kokenut raskaudenaikaista stressiä. Käytetyt tutkimusmenetelmät – tutkimusaineisto: Tutkimus on osa FinnBrain- syntymäkohorttitutkimuksen kortisoliosatutkimusta. Osallistujat tähän tutkimukseen poimittiin otoksesta, jossa osa äideistä oli kokenut raskaudenaikaista stressiä. Äidin raskaudenaikaista stressiä mitattiin raskausviikoilla 14, 24 ja 34 masennuskyselyllä (EPDS), ahdistusoireita mittaavalla kyselyllä (SCL-90) ja raskauteen liittyvää ahdistusta mittaavalla kyselyllä (PRAQ-R2). Kliinisen tutkimuksen perusteella nämä kyselylomakkeet on todettu luotettavaksi raskaudenaikaisen stressin mittariksi. Tämän tutkimuksen kohteena ovat täysiaikaiset, syntymän jälkeen lyhytkestoista tehohoitoa tarvinneet vastasyntyneet (n=50) sekä kontrolliryhmä (n=313), joka ei tarvinnut syntymänjälkeistä tehohoitoa. Tehohoitojakson tuli olla alkanut alle 2 päivää synnytyksestä ja päättynyt alle 4 päivän päästä. 10 viikon ikäisten imeväisten kortisolivasteet akuuttiin stressitekijään (lapsen riisuminen standardoitua lääketieteellistä tutkimusta varten sekä samassa yhteydessä verinäytteen ja nenänielunäytteen otto) mitattiin käyttämällä viittä eri sylkinäytettä: lähtötaso sekä 0, 15, 25 ja 35 minuuttia stressorin jälkeen. Tulokset muodostettiin käyttämällä 3 erilaista lineaarista sekamallia, joissa huomioitiin useita eri sekoittavia tekijöitä. Keskeiset tutkimustulokset: Kortisolitasot erosivat NICU-ryhmän ja kontrolliryhmän välillä merkittävästi heti stressorin jälkeen, mittauspisteessä 0min. Muissa mittauspisteissä erot ryhmien kortisolipitoisuuksien välillä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Äidin raskauden aikana kokema stressi ei vaikuttanut tuloksiin. Päätelmät: Tämä tutkimus osoittaa, että lyhytkestoistakin tehohoitoa syntymän jälkeen tarvinneet lapset ilmentävät kohonneita kortisolitasoja stressitestissä 10 viikon iässä. Syljen kortisolipitoisuus korreloi HPA-akselin (hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais- akseli) aktiivisuuden kanssa, jolla on tärkeä rooli mm. elimistön stressinsäätelyssä. Elämän alkuvaiheen stressorit voivat muokata HPA-akselin toimintaa, mikä voi vaikuttaa lapsen kykyyn reagoida stressiin tulevaisuudessa.