Unettomuuden lääkkeetön hoito perusterveydenhuollossa
Arstila, Anna (2024-04-01)
Unettomuuden lääkkeetön hoito perusterveydenhuollossa
Arstila, Anna
(01.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041016359
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041016359
Tiivistelmä
Unettomuus on yleinen ongelma väestössä ja tavanomainen perusterveydenhuollon lääkärin kohtaama
vaiva. Yli 10 % suomalaisista aikuisista kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta ja
perusterveydenhuollon potilaista 50 % on unettomuusoireita. Unettomuus voi ilmetä potilaan
kokemana vaikeutena nukahtaa, yöllisenä heräilynä, liian varhaisena heräämisenä tai kokemuksena
huonolaatuisesta yöunesta. Päiväaikaista haittaa potilaalle aiheuttavaa unettomuutta on syytä hoitaa,
koska henkisen kärsimyksen ja elämänlaadun heikentymisen lisäksi se voi altistaa monille sairauksille.
Unettomuuden taustalla voi olla erilaisia altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä kuten potilaan
muu terveydentila tai persoonallisuuden piirteet, elintavat tai elämän olosuhteet. Pitkäkestoisessa
unettomuudessa univalverytmin säätely on häiriintynyt ja erilaiset haitalliset ajatus- ja käytösmallit
voivat ylläpitää unettomuusongelmaa.
Hoitosuositusten mukaan pitkäaikaista pitkäkestoista unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti
lääkkeettömästi. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus perehtyy aikuisten pitkäkestoisen unettomuuden
lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin perusterveydenhuollossa. Tarkoituksena on koota yhteen tietoa
hoitovaihtoehdoista ja esitellä esimerkkejä niiden tehoa selvittäneistä tutkimuksista. Tiedonhakuun on
käytetty PubMed-tietokantaa, Unettomuuden Käypä hoito -suositusta ja kirjallisuutta. Tiedonhakua on
edelleen laajennettu näistä löydettyjen julkaisujen lähteisiin. Katsaus on kuvaileva, joten tiedonhakua
ei ole suoritettu systemaattisesti, vaan katsaukseen on valikoidusti sisällytetty oleelliseksi koettua
tutkimustietoa.
Tutkimusnäytön perusteella ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen on kognitiivis-behavioraaliset
menetelmät. Nämä koostuvat useammasta komponentista, joita ovat unen huolto, rentoutus,
uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät. Näillä pyritään
vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin; potilaan erilaisiin mielen toimintamalleihin ja
toimintatapoihin. Pitkäkestoisen unettomuuden hoitoon kehitetyissä hoitomalleissa käytetään yleensä
useampaa komponenttia. Hoidolla on saavutettu pitkäaikaisia tuloksia. Muita pitkäkestoisen
unettomuuden hoitomuotoja on kirkasvalohoito, liikuntaharjoittelu, mindfulness ja musiikin kuuntelu.
Näyttö niiden tehosta on vaihtelevaa. Perusterveydenhuollossa olisi suositeltavaa lisätä kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin perustuvien hoitojen saatavuutta.
vaiva. Yli 10 % suomalaisista aikuisista kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta ja
perusterveydenhuollon potilaista 50 % on unettomuusoireita. Unettomuus voi ilmetä potilaan
kokemana vaikeutena nukahtaa, yöllisenä heräilynä, liian varhaisena heräämisenä tai kokemuksena
huonolaatuisesta yöunesta. Päiväaikaista haittaa potilaalle aiheuttavaa unettomuutta on syytä hoitaa,
koska henkisen kärsimyksen ja elämänlaadun heikentymisen lisäksi se voi altistaa monille sairauksille.
Unettomuuden taustalla voi olla erilaisia altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä kuten potilaan
muu terveydentila tai persoonallisuuden piirteet, elintavat tai elämän olosuhteet. Pitkäkestoisessa
unettomuudessa univalverytmin säätely on häiriintynyt ja erilaiset haitalliset ajatus- ja käytösmallit
voivat ylläpitää unettomuusongelmaa.
Hoitosuositusten mukaan pitkäaikaista pitkäkestoista unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti
lääkkeettömästi. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus perehtyy aikuisten pitkäkestoisen unettomuuden
lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin perusterveydenhuollossa. Tarkoituksena on koota yhteen tietoa
hoitovaihtoehdoista ja esitellä esimerkkejä niiden tehoa selvittäneistä tutkimuksista. Tiedonhakuun on
käytetty PubMed-tietokantaa, Unettomuuden Käypä hoito -suositusta ja kirjallisuutta. Tiedonhakua on
edelleen laajennettu näistä löydettyjen julkaisujen lähteisiin. Katsaus on kuvaileva, joten tiedonhakua
ei ole suoritettu systemaattisesti, vaan katsaukseen on valikoidusti sisällytetty oleelliseksi koettua
tutkimustietoa.
Tutkimusnäytön perusteella ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen on kognitiivis-behavioraaliset
menetelmät. Nämä koostuvat useammasta komponentista, joita ovat unen huolto, rentoutus,
uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät. Näillä pyritään
vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin; potilaan erilaisiin mielen toimintamalleihin ja
toimintatapoihin. Pitkäkestoisen unettomuuden hoitoon kehitetyissä hoitomalleissa käytetään yleensä
useampaa komponenttia. Hoidolla on saavutettu pitkäaikaisia tuloksia. Muita pitkäkestoisen
unettomuuden hoitomuotoja on kirkasvalohoito, liikuntaharjoittelu, mindfulness ja musiikin kuuntelu.
Näyttö niiden tehosta on vaihtelevaa. Perusterveydenhuollossa olisi suositeltavaa lisätä kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin perustuvien hoitojen saatavuutta.