Unettomuuden lääkkeetön hoito perusterveydenhuollossa

Abstract

Unettomuus on yleinen ongelma väestössä ja tavanomainen perusterveydenhuollon lääkärin kohtaama vaiva. Yli 10 % suomalaisista aikuisista kärsii pitkäaikaisesta unettomuudesta ja perusterveydenhuollon potilaista 50 % on unettomuusoireita. Unettomuus voi ilmetä potilaan kokemana vaikeutena nukahtaa, yöllisenä heräilynä, liian varhaisena heräämisenä tai kokemuksena huonolaatuisesta yöunesta. Päiväaikaista haittaa potilaalle aiheuttavaa unettomuutta on syytä hoitaa, koska henkisen kärsimyksen ja elämänlaadun heikentymisen lisäksi se voi altistaa monille sairauksille. Unettomuuden taustalla voi olla erilaisia altistavia, laukaisevia ja ylläpitäviä tekijöitä kuten potilaan muu terveydentila tai persoonallisuuden piirteet, elintavat tai elämän olosuhteet. Pitkäkestoisessa unettomuudessa univalverytmin säätely on häiriintynyt ja erilaiset haitalliset ajatus- ja käytösmallit voivat ylläpitää unettomuusongelmaa. Hoitosuositusten mukaan pitkäaikaista pitkäkestoista unettomuutta tulisi hoitaa ensisijaisesti lääkkeettömästi. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus perehtyy aikuisten pitkäkestoisen unettomuuden lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin perusterveydenhuollossa. Tarkoituksena on koota yhteen tietoa hoitovaihtoehdoista ja esitellä esimerkkejä niiden tehoa selvittäneistä tutkimuksista. Tiedonhakuun on käytetty PubMed-tietokantaa, Unettomuuden Käypä hoito -suositusta ja kirjallisuutta. Tiedonhakua on edelleen laajennettu näistä löydettyjen julkaisujen lähteisiin. Katsaus on kuvaileva, joten tiedonhakua ei ole suoritettu systemaattisesti, vaan katsaukseen on valikoidusti sisällytetty oleelliseksi koettua tutkimustietoa. Tutkimusnäytön perusteella ensisijainen hoitomuoto unettomuuteen on kognitiivis-behavioraaliset menetelmät. Nämä koostuvat useammasta komponentista, joita ovat unen huolto, rentoutus, uniärsykkeiden hallinta, vuoteessa olon rajoittaminen ja kognitiiviset menetelmät. Näillä pyritään vaikuttamaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin; potilaan erilaisiin mielen toimintamalleihin ja toimintatapoihin. Pitkäkestoisen unettomuuden hoitoon kehitetyissä hoitomalleissa käytetään yleensä useampaa komponenttia. Hoidolla on saavutettu pitkäaikaisia tuloksia. Muita pitkäkestoisen unettomuuden hoitomuotoja on kirkasvalohoito, liikuntaharjoittelu, mindfulness ja musiikin kuuntelu. Näyttö niiden tehosta on vaihtelevaa. Perusterveydenhuollossa olisi suositeltavaa lisätä kognitiivis-behavioraalisiin menetelmiin perustuvien hoitojen saatavuutta.