Oikeushenkilön rangaistusvastuun sääntelyn vaikutus yhtiöiden yritysvastuuseen

Abstract

Oikeushenkilön rangaistusvastuu juontaa juurensa Suomen rikoslain 9. lukuun, jossa määritellään oikeushenkilön rangaistuvastuun perusteet. Nykyiset säännökset oikeushenkilön rangaistusvastuusta pohjautuvat vuoden 1995 säädöksiin, jolloin ne ensimmäistä kertaa otettiin huomioon laissa virallisina ja sitovina määräyksinä. Oikeushenkilön rangaistusvastuun sääntely on herättänyt keskustelua sen soveltuvuudesta nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Kysymykset siitä, voidaanko oikeushenkilöä asettaa vastuuseen tehdystä rikoksesta ja voidaanko itse oikeushenkilöä pitää rikoksentekijänä, ovat alusta lähtien olleet sääntelyn kannalta vaikeasti määriteltävissä. Nykyiset rikosvyyhdit oikeushenkilöiden toiminnan alaisuudessa ovat myös lisänneet keskustelua sääntelyn päivittämisen tarpeesta, sillä oikeushenkilön rangaistusvastuu perustuu vahvasti yksilökeskeisyyteen.

Tutkielma tarkastelee oikeushenkilön rangaistusvastuun sääntelyn vaikutusta yhtiöiden yritysvastuuseen. Yritysvastuu on nykyisin yhteiskunnan tasolla merkittävä osa yritysten päivittäistä liiketoimintaa. Se viittaa vastuulliseen liiketoimintaan, jossa yritysten odotetaan ottavan huomioon niin taloudelliset, sosiaaliset kuin ympäristövastuunkin näkökulmat. Yritysvastuun merkitys on korostunut etenkin lisääntyvän yritysvastuusääntelyn myötä. Oikeushenkilön rangaistusvastuu liittyy puolestaan yritysten oikeudelliseen vastuuseen. Yritysvastuun osalta se voidaan nähdä ankarampana seuraamuksena yritysvastuun laiminlyönnistä, missä yritysvastuun toteutumattomuus on johtanut laittomaan toimintaan.

Tutkielmassa arvioidaan, miten oikeushenkilön rangaistusvastuun käsite vaikuttaa yritysten motivoitumiseen ja sitoutumiseen vastuulliseen liiketoimintaan sekä miten yritysvastuu ja oikeushenkilön rangaistusvastuu liittyvät toisiinsa. Tutkielmassa huomataan, että yritysvastuun ja oikeushenkilön rangaistusvastuun välinen suhde on moniulotteinen ja liittyy liike-elämän eettisiin sekä vastuullisuutta koskeviin näkökulmiin. Niiden yhteinen tavoite on edistää vastuullista liiketoimintaa ja vähentää rikollista toimintaa organisaatioissa, erityisesti positiivisen yleisprevention vaikutusmekanismin kautta. Tavoitteena on luoda ympäristö, jossa yritykset tiedostavat yhteiskunnallisen vastuunsa ja pyrkivät estämään rikollista toimintaa mahdollisimman tehokkaasti.

Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Suomen rangaistusvastuun järjestelmä tarjoaa perustan eettisen ja kestävän liiketoiminnan kannustamiseksi. Nykyisen soveltamistavan ei kuitenkaan nähdä tukevan kestävää liiketoimintaa riittävästi, osittain johtuen vähäisestä soveltamisesta sekä oikeushenkilön rikosoikeudellisen roolin epäselvyydestä. Tarvitaan selkeämpiä ja tehokkaampia toimenpiteitä, jotta rangaistusvastuun avulla voitaisiin paremmin motivoida yrityksiä harjoittamaan vastuullista ja eettistä liiketoimintaa.

Tutkielma keskittyy pääasiassa lainopilliseen ja kriminaalipoliittiseen de lege ferenda -asetelmaan, hyödyntäen rikoslainoppia pääasiallisena tutkimusmetodina. Kotimaisista lähteistä keskeisiä ovat rikoslain ja oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevien esitöiden lisäksi Heli Korkka-Knutsin artikkelit, Heikki Jaatisen teos "Oikeushenkilön rangaistusvastuu" (2000) sekä Heli Korkan, Dan Heleniuksen ja Dan Fränden teos "Yleinen rikosoikeus" (2020).