Olosuhdemuutos liikesopimussuhteessa - Suomen, Saksan ja Englannin oikeus
Jaraskari, Juuli (2024-03-05)
Olosuhdemuutos liikesopimussuhteessa - Suomen, Saksan ja Englannin oikeus
(05.03.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517606
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024041517606
Tiivistelmä
Liikesopimukset ovat sopimuksia, joilla elinkeinonharjoittajat harjoittavat liiketoimintaa ja jotka usein ovat pitkäkestoisia. Liike-elämän luonteeseen kuuluu riskin ottaminen, minkä vuoksi liiketoiminnan osapuolille kuuluu tietty riskinsietokynnys. Sopimuksen tekohetken jälkeinen olosuhteiden muuttuminen on riski, joka usein realisoituu pitkäkestoisissa liikesopimuksissa. Tällöin tulee selvittää, kenelle riski olosuhdemuutoksesta kuuluu. Viime kädessä tilanteen selvittää tuomioistuin, joka arvioi asiaa kansallisen lainsäädännön näkökulmasta.
Sopimusta voidaan Suomessa sovitella oikeustoimilain 36 §:n perusteella, jos sopimuksen ehto tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Oikeustoimilain sovittelusäännös soveltuu kaikkiin sopimuksiin, siis myös liikesopimuksiin, vaikka säännöksen soveltumista liikesopimuksiin onkin oikeuskirjallisuudessa kyseenalaistettu. Liikesopimuksen osapuolet ovat usein tasavertaisessa asemassa keskenään siten, että ne voivat huomioida olosuhdemuutokset jo sopimuksen tekohetkellä. Liikesopimuksiin liittyy myös korostunut sopimuksen sitovuuden periaate.
Tutkielman aiheena on liikesopimusten sovittelu olosuhdemuutoksen perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla, miten oikeustoimilain 36 § soveltuu liikesopimuksiin ja millaisia suuntaviivoja sovittelulle on tällaisessa tilanteessa mahdollista löytää. Ratkaisukäytäntöä on vähän, koska liikesopimuksia voidaan sovitella ainoastaan poikkeustapauksellisesti. Oikeustoimilain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen sisältöä voidaan kuitenkin hahmottaa ainoastaan oikeuskäytäntöä tarkastelemalla, koska oikeustoimilain kohtuuttomuuden käsite on hyvin abstrakti.
Saksassa sopimuksia voidaan tarkistaa sen siviilioikeusasiakirjan (BGB) 313 §:n perusteella, ja Englannissa tilanteeseen soveltuu frustration-oppi. Tutkielmassa tarkastellaan myös näitä oikeusjärjestelmiä ja verrataan niitä Suomen oikeuteen, sekä hahmotetaan, onko Saksan tai Englannin oikeusjärjestelmissä sellaisia piirteitä, joita myös Suomen oikeustoimilain 36 §:n mukaisessa arvioinnissa voisi hyödyntää.
Saksalainen ja englantilainen oikeusjärjestelmä lähestyvät sopimuksen sovittelua tai kohtuuttomuutta eri näkökulmasta kuin oikeustoimilain 36 §, ja kohtuuttomuuden arvioinnissa voidaan soveltaa ulkomaisten oikeusjärjestelmien mukaista arviointia ainoastaan siinä määrin, kun se tehdään sovittelusäännöksellä asetettujen edellytysten perusteella. Saksassa ja Englannissa osapuolten sopimuksen tekohetken mukaisille edellytyksille annetaan paljon merkitystä, ja ne voivat Suomessakin toimia sovittelua edistävinä tekijöinä. Saksan ja Englannin oikeuden vaatimusta olosuhteiden perustavanlaatuisuudesta ei taas voi luonnollisesti sijoittaa sellaisenaan Suomen sovitteluharkintaan. Jokaisessa oikeusjärjestelmässä sopimuksen sovittelu, tarkistaminen tai raukeaminen on poikkeustapauksellista ja yksittäistapauksellisen harkinnan varassa, joten liikesopimuksen osapuolten tulisikin aina varautua olosuhdemuutoksiin erityisellä sopimusehdolla jo sopimuksen tekohetkellä.
Sopimusta voidaan Suomessa sovitella oikeustoimilain 36 §:n perusteella, jos sopimuksen ehto tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Oikeustoimilain sovittelusäännös soveltuu kaikkiin sopimuksiin, siis myös liikesopimuksiin, vaikka säännöksen soveltumista liikesopimuksiin onkin oikeuskirjallisuudessa kyseenalaistettu. Liikesopimuksen osapuolet ovat usein tasavertaisessa asemassa keskenään siten, että ne voivat huomioida olosuhdemuutokset jo sopimuksen tekohetkellä. Liikesopimuksiin liittyy myös korostunut sopimuksen sitovuuden periaate.
Tutkielman aiheena on liikesopimusten sovittelu olosuhdemuutoksen perusteella. Tutkielmassa tarkastellaan oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön avulla, miten oikeustoimilain 36 § soveltuu liikesopimuksiin ja millaisia suuntaviivoja sovittelulle on tällaisessa tilanteessa mahdollista löytää. Ratkaisukäytäntöä on vähän, koska liikesopimuksia voidaan sovitella ainoastaan poikkeustapauksellisesti. Oikeustoimilain 36 §:n yleisen sovittelusäännöksen sisältöä voidaan kuitenkin hahmottaa ainoastaan oikeuskäytäntöä tarkastelemalla, koska oikeustoimilain kohtuuttomuuden käsite on hyvin abstrakti.
Saksassa sopimuksia voidaan tarkistaa sen siviilioikeusasiakirjan (BGB) 313 §:n perusteella, ja Englannissa tilanteeseen soveltuu frustration-oppi. Tutkielmassa tarkastellaan myös näitä oikeusjärjestelmiä ja verrataan niitä Suomen oikeuteen, sekä hahmotetaan, onko Saksan tai Englannin oikeusjärjestelmissä sellaisia piirteitä, joita myös Suomen oikeustoimilain 36 §:n mukaisessa arvioinnissa voisi hyödyntää.
Saksalainen ja englantilainen oikeusjärjestelmä lähestyvät sopimuksen sovittelua tai kohtuuttomuutta eri näkökulmasta kuin oikeustoimilain 36 §, ja kohtuuttomuuden arvioinnissa voidaan soveltaa ulkomaisten oikeusjärjestelmien mukaista arviointia ainoastaan siinä määrin, kun se tehdään sovittelusäännöksellä asetettujen edellytysten perusteella. Saksassa ja Englannissa osapuolten sopimuksen tekohetken mukaisille edellytyksille annetaan paljon merkitystä, ja ne voivat Suomessakin toimia sovittelua edistävinä tekijöinä. Saksan ja Englannin oikeuden vaatimusta olosuhteiden perustavanlaatuisuudesta ei taas voi luonnollisesti sijoittaa sellaisenaan Suomen sovitteluharkintaan. Jokaisessa oikeusjärjestelmässä sopimuksen sovittelu, tarkistaminen tai raukeaminen on poikkeustapauksellista ja yksittäistapauksellisen harkinnan varassa, joten liikesopimuksen osapuolten tulisikin aina varautua olosuhdemuutoksiin erityisellä sopimusehdolla jo sopimuksen tekohetkellä.