Todistustaakan jakautuminen ja näyttökynnys työsuhteen päättämisperusteen lainmukaisuudesta
Mäntynen, Inari (2024-05-17)
Todistustaakan jakautuminen ja näyttökynnys työsuhteen päättämisperusteen lainmukaisuudesta
Mäntynen, Inari
(17.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940544
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052940544
Tiivistelmä
Oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 17 luvun 2 § sisältää yleissäännöksen todistustaakasta, mutta säännöstä tarkemmin tutkimalla havaitaan, että se ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, miten todistustaakkakysymys tulisi kussakin tilanteessa ratkaista. Tämä johtuu siitä, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan yleissäännöstä todistustaakan jakautumisesta ja näyttökynnyksestä noudatetaan, jollei todistustaakasta tai näytöltä vaadittavasta vahvuudesta laissa toisin säädetä tai asian laadusta muuta johdu. Epäselvää kuitenkin on, milloin asian laadun perusteella poikkeaminen tulee kyseeseen. Aihe monimutkaistuu vielä entisestään, kun prosessioikeudellisten normien lisäksi esiin astuu toisen oikeudenalan ominaispiirteet.
Todistustaakan tarkastelu keskittyy tutkielmassa työsuhteen päättämisriitoihin, joissa erimielisyys kantajana olevan työntekijän ja vastaajana olevan työnantajan välillä kohdistuu siihen, onko työsuhteen päättämiselle ollut lainmukainen peruste. Tutkielman metodina toimii pääasiassa lainoppi, mutta myös oikeuspoliittista lähestymistapaa hyödynnetään jonkin verran. Todistustaakkaa tarkastellaan ensinnäkin siitä näkökulmasta, miten todistustaakka ylipäätään jakautuu työsuhteen päättämisriidoissa kantajan ja vastaajan välillä. Lisäksi tutkielmassa syvennytään todistutustakaan toiseen osa-alueeseen eli näyttökynnykseen ja pohditaan sen korkeutta työsuhteen päättämisriidoissa. Tutkielmassa tarkastellaan edellä mainittuja kysymyksiä erikseen kunkin työsuhteen päättämiskeinon kohdalla. Tutkielmassa syvennytään myös siihen, miksi todistustaakkanormeja ylipäätään tarvitaan ja mitä merkitystä niillä on erityisesti työsuhteen päättämisriidan asianosaisten näkökulmasta.
Tutkielmassa havaitaan, että todistustaakan jakautumista on pidettävä työsuhteen päättämisriidoissa melko vakiintuneena ja työsuhteen päättämisperusteen lainmukaisuutta koskevissa riidoissa poiketaan oikeudenkäymiskaaren yleisestä todistustaakan jakoa koskevasta lähtökohdasta. Sen sijaan näyttökynnystä arvioidessa on mahdollisuuksia useammalle eri tulkintatavalle, eikä sitä voida pitää yhtä vakiintuneena kuin todistustaakan jakautumista työsuhteen päättämisriidoissa. Tutkielmassa havaitaan myös, miten todistustaakka vaikuttaa merkittävästi työnantajan näyttöön varautumiseen jo ennen mahdollisen riidan syntymistä ja sillä voi olla vaikutusta jopa sen kannalta, uskaltaako työnantaja ylipäätään ryhtyä työsuhteen päättämistoimiin.
Todistustaakan tarkastelu keskittyy tutkielmassa työsuhteen päättämisriitoihin, joissa erimielisyys kantajana olevan työntekijän ja vastaajana olevan työnantajan välillä kohdistuu siihen, onko työsuhteen päättämiselle ollut lainmukainen peruste. Tutkielman metodina toimii pääasiassa lainoppi, mutta myös oikeuspoliittista lähestymistapaa hyödynnetään jonkin verran. Todistustaakkaa tarkastellaan ensinnäkin siitä näkökulmasta, miten todistustaakka ylipäätään jakautuu työsuhteen päättämisriidoissa kantajan ja vastaajan välillä. Lisäksi tutkielmassa syvennytään todistutustakaan toiseen osa-alueeseen eli näyttökynnykseen ja pohditaan sen korkeutta työsuhteen päättämisriidoissa. Tutkielmassa tarkastellaan edellä mainittuja kysymyksiä erikseen kunkin työsuhteen päättämiskeinon kohdalla. Tutkielmassa syvennytään myös siihen, miksi todistustaakkanormeja ylipäätään tarvitaan ja mitä merkitystä niillä on erityisesti työsuhteen päättämisriidan asianosaisten näkökulmasta.
Tutkielmassa havaitaan, että todistustaakan jakautumista on pidettävä työsuhteen päättämisriidoissa melko vakiintuneena ja työsuhteen päättämisperusteen lainmukaisuutta koskevissa riidoissa poiketaan oikeudenkäymiskaaren yleisestä todistustaakan jakoa koskevasta lähtökohdasta. Sen sijaan näyttökynnystä arvioidessa on mahdollisuuksia useammalle eri tulkintatavalle, eikä sitä voida pitää yhtä vakiintuneena kuin todistustaakan jakautumista työsuhteen päättämisriidoissa. Tutkielmassa havaitaan myös, miten todistustaakka vaikuttaa merkittävästi työnantajan näyttöön varautumiseen jo ennen mahdollisen riidan syntymistä ja sillä voi olla vaikutusta jopa sen kannalta, uskaltaako työnantaja ylipäätään ryhtyä työsuhteen päättämistoimiin.