Valtioiden rajat ylittävä perimys - Perintöasetuksen vaikutukset kansainvälisen perimysasian ratkaisemiseen

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on valtioiden rajat ylittävä perimys. Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 650/2012 (perintöasetus, soveltaminen alkanut 17.8.2015) valossa rajat ylittävien perimyksien kannalta keskeisimpiä liittymiä, joiden mukaan toimivalta- ja lainvalintakysymykset ratkaistaan. Liittymäsääntöjen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tahdonautonomian merkitystä osana rajat ylittäviä perimystilanteita. Perintöasetuksen säännöksillä yhdenmukaistettiin kansainvälisten perimysasioiden toimivalta- ja lainvalintasäännöt EU:ssa. Lisäksi se sisältää säännökset perintöä koskevien ratkaisujen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä eurooppalaisesta perintötodistuksesta.

Euroopan unionin tavoitteena on tehokkaiden sisämarkkinoiden luominen, ja tämän kannalta tärkeää on henkilöiden ja omaisuuden vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi perittävän viimeisintä asuinpaikkaa on pidettävä pääasiallisena liittymänä toimivalta- ja lainvalintakysymyksiä ratkaistaessa. Perittävän on kuitenkin mahdollista hyödyntää tahdonautonomiaa tekemällä perimykseensä sovellettavasta lainsäädännöstä lakiviittaus, jolloin perintöasia voidaan ratkaista perittävän kansalaisuusvaltion lainsäädännön mukaisesti. Perittävällä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta määrätä perimysasiassa toimivaltaista tuomioistuinta. Tältä osin tahdonautonomiaa voivat hyödyntää perimysasian asiaosaiset, joilla on mahdollisuus tehdä perimysasiassa oikeuspaikkasopimus. Oikeuspaikkasopimuksen tekeminen kuitenkin edellyttää, että perittävä on hyödyntänyt tahdonautonomiaa tekemällä lakiviittauksen perimykseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Asetuksen säännökset pohjautuvat päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen, ja asetuksen soveltamisalaan kuuluvat päätökset on tunnustettava muissa valtioissa ilman eri menettelyjä. Lisäksi perintöasetuksen myötä käyttöön otetun eurooppalaisen perintötodistuksen avulla perilliset, testamentin toimeenpanijat ja jäämistön hoitajat voivat helpommin todistaa asemansa ja valtuutensa EU-maissa.

Nykyään valtioiden välillä liikkuminen on entistä helpompaa, ja toiseen valtioon asettuminen sekä ulkomainen omistaminen ovat jatkuvassa kasvussa. Tämän lisäksi perintöasetus on eurooppalaisella mittapuulla vielä suhteellisen tuore säädös, ja siten sen säännösten tulkinta ja systematisointi sekä sen käytännön vaikutusten tutkiminen näyttäytyy ajankohtaisena. Tutkimus on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, ja sen keskeisenä tehtävänä on siten perintöasetuksen säännösten tulkinta ja systematisointi. Lainopin lisäksi tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailevaa tutkimusmenetelmää. Tutkielman pääasiallisena lähteenä on perintöasetus. Tämän lisäksi lähteinä on käytetty sekä suomalaista että kansainvälistä oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluaineistoja, artikkeleita, virallislähteitä sekä oikeuskäytäntöä.