”Jos oman lapsen kuolema on vanhemman pahin painajainen, on oman lapsen tekemä henkirikos heti seuraavana.” : Sisällönanalyysi nuorten tekemien henkirikosten uutisoinnista Helsingin Sanomissa 2020– 2023
Ojanen, Arja (2024-04-24)
”Jos oman lapsen kuolema on vanhemman pahin painajainen, on oman lapsen tekemä henkirikos heti seuraavana.” : Sisällönanalyysi nuorten tekemien henkirikosten uutisoinnista Helsingin Sanomissa 2020– 2023
Ojanen, Arja
(24.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923921
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923921
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on nuorten tekemät henkirikokset. Tutkielmassa tarkasteltiin
nuorten tekemien henkirikosten uutisointia Helsingin Sanomissa aikavälillä 4. joulukuuta 2020–1.
syyskuuta 2023. Aikavälin rajaus kytkeytyy Koskelassa tapahtuneeseen henkirikokseen ja yltää aina
tutkielman tekemisen aloituspäivään asti. Nuorella tarkoitetaan tässä tutkielmassa 15–20-vuotiasta
henkilöä. Henkirikos kattaa tutkielmassa vain tahalliset henkirikokset, joita ovat tappo, murha ja
surma sekä lapsensurma.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat millaisia piirteitä nuorten tekemistä henkirikoksista nostetaan
esiin ja miten nuorta henkirikoksentekijää kuvataan. Tutkielman aineistona toimii Helsingin Sanomien
artikkelit, jotka on kerätty edellä mainitulta aikaväliltä. Artikkeleita valikoitui analyysiin yhteensä 45.
Aineiston analyysissa oleva tieto ja näin ollen myös analyysin tuottama tieto on peräisin
uutisartikkeleista. Uutisartikkelit eivät välttämättä sisällä kaikkea olemassa olevaa tietoa aiheesta vaan
esimerkiksi journalistien valinnat, ja median tavoite saada artikkeleilleen mahdollisimman paljon
lukijoita vaikuttavat siihen tietoon, mitä uutisartikkeleissa esitetään.
Tutkimus on laadullinen ja aineistoa analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin
avulla aineistosta muodostui kaksi pääluokkaa, jotka jakautuivat yläluokkiin. Aineistossa
henkirikosten kuvaus oli suurimmaksi osaksi hyvinkin yksityiskohtaista, kun taas
henkirikoksentekijöiden kuvaus oli suppeaa. Tutkielma osoittaa nuorten tekemien henkirikosten
olevan suurimmalta osin murhia, välineellisiä ja ne on tehty ilman selvää motiivia.
Henkirikoksentekijä on useimmiten mies, kuten myös uhri, joka on tekijälle yleensä entuudestaan
tuttu. Tekijä suorittaa teon yleisimmin yöaikaan ja yksin, mutta paikalla on usein myös muita
henkilöitä. Tekijät eivät ole aiemmin käyttäytyneet väkivaltaisesti.
Tutkielman tulosten pohjalta voidaan todeta, että on tärkeää kiinnittää huomiota ja panostaa nuorille
suunnattuihin ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tutkielman puutteena voidaan nähdä se, että aineistona
käytetyt uutisartikkelit eivät sisältäneet merkittävästi tietoa henkirikoksentekijöistä ja heidän
taustoistaan. Tämä tieto olisi merkittävää sosiaalityön näkökulmasta sekä pohdittaessa rikosten
ehkäisyä. Jatkotutkimusta olisi merkityksellistä kohdistaa nuoriin henkirikoksentekijöihin ja heidän
taustoihinsa sekä uhreihin.
nuorten tekemien henkirikosten uutisointia Helsingin Sanomissa aikavälillä 4. joulukuuta 2020–1.
syyskuuta 2023. Aikavälin rajaus kytkeytyy Koskelassa tapahtuneeseen henkirikokseen ja yltää aina
tutkielman tekemisen aloituspäivään asti. Nuorella tarkoitetaan tässä tutkielmassa 15–20-vuotiasta
henkilöä. Henkirikos kattaa tutkielmassa vain tahalliset henkirikokset, joita ovat tappo, murha ja
surma sekä lapsensurma.
Tutkielman tutkimuskysymykset ovat millaisia piirteitä nuorten tekemistä henkirikoksista nostetaan
esiin ja miten nuorta henkirikoksentekijää kuvataan. Tutkielman aineistona toimii Helsingin Sanomien
artikkelit, jotka on kerätty edellä mainitulta aikaväliltä. Artikkeleita valikoitui analyysiin yhteensä 45.
Aineiston analyysissa oleva tieto ja näin ollen myös analyysin tuottama tieto on peräisin
uutisartikkeleista. Uutisartikkelit eivät välttämättä sisällä kaikkea olemassa olevaa tietoa aiheesta vaan
esimerkiksi journalistien valinnat, ja median tavoite saada artikkeleilleen mahdollisimman paljon
lukijoita vaikuttavat siihen tietoon, mitä uutisartikkeleissa esitetään.
Tutkimus on laadullinen ja aineistoa analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysin
avulla aineistosta muodostui kaksi pääluokkaa, jotka jakautuivat yläluokkiin. Aineistossa
henkirikosten kuvaus oli suurimmaksi osaksi hyvinkin yksityiskohtaista, kun taas
henkirikoksentekijöiden kuvaus oli suppeaa. Tutkielma osoittaa nuorten tekemien henkirikosten
olevan suurimmalta osin murhia, välineellisiä ja ne on tehty ilman selvää motiivia.
Henkirikoksentekijä on useimmiten mies, kuten myös uhri, joka on tekijälle yleensä entuudestaan
tuttu. Tekijä suorittaa teon yleisimmin yöaikaan ja yksin, mutta paikalla on usein myös muita
henkilöitä. Tekijät eivät ole aiemmin käyttäytyneet väkivaltaisesti.
Tutkielman tulosten pohjalta voidaan todeta, että on tärkeää kiinnittää huomiota ja panostaa nuorille
suunnattuihin ennaltaehkäiseviin palveluihin. Tutkielman puutteena voidaan nähdä se, että aineistona
käytetyt uutisartikkelit eivät sisältäneet merkittävästi tietoa henkirikoksentekijöistä ja heidän
taustoistaan. Tämä tieto olisi merkittävää sosiaalityön näkökulmasta sekä pohdittaessa rikosten
ehkäisyä. Jatkotutkimusta olisi merkityksellistä kohdistaa nuoriin henkirikoksentekijöihin ja heidän
taustoihinsa sekä uhreihin.