Lateraalivirtausmääritys syöpämerkkiaineelle CA19-9 munasarjasyövän diagnostiikkaan

Abstract

Munasarjasyöpä on gynekologisista syövistä kolmanneksi yleisin ja toiseksi eniten kuolemaan johtava syöpä. Munasarjasyövän diagnoosi viivästyy usein epämääräisten oireiden ja riittämättömien biomerkkiaineiden takia. Syövän edetessä proteiinien glykosylaatiossa tapahtuu syöpäspesifisiä muutoksia, ja syntyviä syöpämerkkiaineiden glykovariantteja mittaamalla voidaan saavuttaa aikaisempi ja tarkempi diagnoosi. Työn tavoitteena oli mitata munasarjasyövän syöpämerkkiaineiden glykovariantteja. Tarkastelun kohteena oli jo aiemmin todetut CA125:n ja CA15-3:n STn-glykovariantit, sekä varsinkin CA19-9:ää sisältävät glykovariantit. Mittausmenetelmäksi valittiin lateraalivirtaus-immunomääritys sen helppouden ja vieritestaukseen soveltuvuuden takia. Leimapartikkelina työssä käytettiin käänteisviritteisiä nanopartikkeleja, joilla saavutetaan parempi herkkyys ja kvantitatiivinen tulos, verrattuna perinteisiin visuaalisesti havaittaviin leimapartikkeleihin. Työssä käytettiin useaa eri vasta-aineparia munasarjasyövän syöpämerkkiaineiden glykovarianttien todentamiseksi potilasnäytteistä. Potilasnäytteistä löydettiin runsaasti jo aiemmin todettua CA125:n ja CA15-3:n STn-glykovarianttia. Pelkkää CA19-9:ää mitattiin vain osasta näytteistä. Glykovariantteja, joissa CA125 ja CA15-3 toimivat CA19-9:n kantajaproteiinina, löydettiin hyvin vähäisinä määrinä STn-glykovariantteihin verrattuna. CA19-9:n glykovariantit voisivat olla potentiaalinen uusi merkkiaine munasarjasyövälle, mutta tutkimusta tarvitaan lisää. Lateraalivirtausmääritys alustana mahdollistaisi kustannustehokkaan ja helpon menetelmän syöpädiagnoosin vahvistamiseen, ja sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi resurssiköyhillä alueilla tai riskiryhmien seulonnassa.

Ovarian cancer is the third most common and the second most fatal gynaecological cancer. The diagnosis of ovarian cancer is often delayed due to the vague symptoms and insufficient biomarkers. As cancer progresses, the glycosylation of proteins undergoes cancer-specific changes. By measuring these glycovariants of cancer markers, an earlier and a more accurate diagnosis could be achieved. The aim of this work was to measure different glycovariants of ovarian cancer markers. The already known STn-glycovariants of CA125 and CA15-3, and particularly glycovariants containing CA19-9, were studied. Lateral flow immunoassay was chosen as the measurement method due to its simplicity and suitability for point-of-care testing. Upconverting nanoparticles were used as the label particle, to achieve a better sensitivity and a quantitative result, compared to traditionally used visual label particles. Several different pairs of antibodies were used in the measurement of many different patient samples, in order to verify the existence of the ovarian cancer marker glycovariants. A large amount of previously found STn-glycovariant of CA125 and CA15-3 was present in the patient samples. CA19-9 was found only in some samples. Glycovariants, in which CA125 and CA15-3 act as the carrier protein for CA19-9, were found in very low amounts compared to the STn-glycovariants. The glycovariants containing CA19-9 could be potential new biomarkers for ovarian cancer, but more research is needed. Lateral flow assays could be used as a cost-effective and easy method for confirming cancer diagnosis. They would be very useful for example in resource-poor areas or for screening of risk groups.