Hydrofobiseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvan karakterisointimenetelmän kehittäminen Eu-kelaateille leimatuille vasta-aineille
Kauppi, Laura (2024-04-17)
Hydrofobiseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvan karakterisointimenetelmän kehittäminen Eu-kelaateille leimatuille vasta-aineille
Kauppi, Laura
(17.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430441
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430441
Tiivistelmä
Aikaerotteista fluorometriaa, jossa käytetään luminoivia lantanoidikelaatteja, voidaan hyödyntää
immunomäärityksissä. Vasta-aineisiin konjugoidaan fluoresoivia leima-aineita, joiden avulla
voidaan tunnistaa halutun analyytin läsnäolo näytteessä. Suuri Stokes-siirtymä, emission
pitkäikäisyys sekä mahdollisuus käyttää useita näytematriiseja tekevät kaikki aikaerotteisesta
fluorometriasta houkuttelevan vaihtoehdon. Vasta-aineissa on useita funktionaalisia ryhmiä,
joita voidaan käyttää lantanoidikelaattien kovalenttiseen konjugaatioon. Yleinen
konjugaatiokohta on lysiinitähteiden aminoryhmät, joiden kanssa reagoidessaan leimat
kiinnittyvät satunnaisesti osaan vasta-aineiden lysiiniryhmistä. Näin syntyvä tuote on
heterogeeninen. Herkän havaitsemisen mahdollistamiseksi on toivottavaa leimata
mahdollisimman monta lantanoidileimaa lopulliseen tuotteeseen eli tuotteelle halutaan
mahdollisimman korkea leima-aste. Tämä on mahdollista, sillä suuren Stokes-siirtymän vuoksi
lantanoidikelaatit ovat harvoin alttiita itsesammuttamiselle. Kuitenkin liian korkea leima-aste
voi vaikuttaa leimatun vasta-aineen sitoutumiseen analyytin kanssa.
Tällä hetkellä leima-aste määritetään menetelmillä, joka antaa vain keskiarvon leimatun vasta
aineen leima-asteesta. Tämän Radiometer Turku Oy:lle tehdyn diplomityön tarkoituksena oli
tutkia hydrofobiseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvan menetelmän soveltuvuutta
leima-asteen karakterisointiin. Menetelmän haluttiin erottelevan leimattuja vasta-aineita niiden
leima-asteen perusteella. Menetelmän toimivuutta vertailtiin tutkimalla erilaisia matriiseja sekä
optimoimalla suolan, pH:n ja liuottimen vaikutusta erotteluun. Lopulta menetelmä sovitettiin
korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että menetelmä on tehokas erottamaan leimatut ja
leimaamattomat vasta-aineet sekä tunnistamaan erilaisia leimauksia. Menetelmä on erityisen
hyödyllinen alhaisen leima-asteen tunnistamisessa, kun taas korkean leima-asteen vasta
aineiden erotteleminen on haastavampaa liian voimakkaan sitoutumisen vuoksi. Lisäksi
suhteelliset erot korkean leima-asteen vasta-aineiden hydrofobisuudessa ovat pienempiä kuin
matalalla leima-asteella. Kehitetty menetelmä mahdollistaa uuden tavan parantaa leimattujen
vasta-aineiden laadunvalvontaa.
immunomäärityksissä. Vasta-aineisiin konjugoidaan fluoresoivia leima-aineita, joiden avulla
voidaan tunnistaa halutun analyytin läsnäolo näytteessä. Suuri Stokes-siirtymä, emission
pitkäikäisyys sekä mahdollisuus käyttää useita näytematriiseja tekevät kaikki aikaerotteisesta
fluorometriasta houkuttelevan vaihtoehdon. Vasta-aineissa on useita funktionaalisia ryhmiä,
joita voidaan käyttää lantanoidikelaattien kovalenttiseen konjugaatioon. Yleinen
konjugaatiokohta on lysiinitähteiden aminoryhmät, joiden kanssa reagoidessaan leimat
kiinnittyvät satunnaisesti osaan vasta-aineiden lysiiniryhmistä. Näin syntyvä tuote on
heterogeeninen. Herkän havaitsemisen mahdollistamiseksi on toivottavaa leimata
mahdollisimman monta lantanoidileimaa lopulliseen tuotteeseen eli tuotteelle halutaan
mahdollisimman korkea leima-aste. Tämä on mahdollista, sillä suuren Stokes-siirtymän vuoksi
lantanoidikelaatit ovat harvoin alttiita itsesammuttamiselle. Kuitenkin liian korkea leima-aste
voi vaikuttaa leimatun vasta-aineen sitoutumiseen analyytin kanssa.
Tällä hetkellä leima-aste määritetään menetelmillä, joka antaa vain keskiarvon leimatun vasta
aineen leima-asteesta. Tämän Radiometer Turku Oy:lle tehdyn diplomityön tarkoituksena oli
tutkia hydrofobiseen vuorovaikutuskromatografiaan perustuvan menetelmän soveltuvuutta
leima-asteen karakterisointiin. Menetelmän haluttiin erottelevan leimattuja vasta-aineita niiden
leima-asteen perusteella. Menetelmän toimivuutta vertailtiin tutkimalla erilaisia matriiseja sekä
optimoimalla suolan, pH:n ja liuottimen vaikutusta erotteluun. Lopulta menetelmä sovitettiin
korkean erotuskyvyn nestekromatografiaan.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että menetelmä on tehokas erottamaan leimatut ja
leimaamattomat vasta-aineet sekä tunnistamaan erilaisia leimauksia. Menetelmä on erityisen
hyödyllinen alhaisen leima-asteen tunnistamisessa, kun taas korkean leima-asteen vasta
aineiden erotteleminen on haastavampaa liian voimakkaan sitoutumisen vuoksi. Lisäksi
suhteelliset erot korkean leima-asteen vasta-aineiden hydrofobisuudessa ovat pienempiä kuin
matalalla leima-asteella. Kehitetty menetelmä mahdollistaa uuden tavan parantaa leimattujen
vasta-aineiden laadunvalvontaa.