Maksupalveluiden saatavuuden turvaaminen hybridiuhkia koskevissa normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa
Karvinen, Taru (2024-04-20)
Maksupalveluiden saatavuuden turvaaminen hybridiuhkia koskevissa normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa
Karvinen, Taru
(20.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923558
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923558
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on maksupalveluiden saatavuuden turvaaminen hybridiuhkia koskevissa normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Yksityisten rahoitusalan yritysten varautumisesta normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin säädetään useissa rahoitusalan yrityksiä koskevissa sektorikohtaisissa laeissa sekä rahoitusalan viranomaisia velvoittavassa valmiuslaissa (1552/2011). Tutkielman tarkoituksena on arvioida, millaisia lainsäädännöllisiä varautumisvelvoitteita yksityisille rahoitusalan yrityksille on asetettu erityisesti välttämättömien maksupalveluiden saatavuuden turvaamiseksi normaaliolojen häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, onko lainsäädännössä kyetty lainvalmisteluaineiston ja oikeusvertailumateriaalin perusteella saavuttamaan asianmukainen varautumisen taso. Tutkielma on lainopillinen tutkimus, jossa yksityisille rahoitusalan yrityksille asetettavia varautumisvelvoitteita tulkitaan käyttäen lähteinä lakeja, lakien esitöitä, viranomaisten kannanottoja ja oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään de lege ferenda -metodia eli pyritään tarjoamaan lainsäädännöllisiä ratkaisumalleja varautumisvelvollisuutta koskevan lainsäädännön kehittämiseksi.
Tutkielman perusteella yksityisten rahoitusalan yritysten tulee varautua maksupalveluiden häiriötilanteisiin osana normaalia toimintaansa. Tutkielmassa päädytään siihen päätelmään, että lainsäädännössä ei ole kyetty lainvalmisteluaineiston ja oikeusvertailumateriaalin perusteella saavuttamaan asianmukaista varautumisen tasoa. Rahoitusalan yritysten varautumisen tason voidaan katsoa olevan riittämätöntä muuttuneessa toiminta- ja turvallisuusympäristössä. Varautumisvelvoitetta olisi kehitettävä lainsäädännössä esimerkiksi siten, että normaaliolojen häiriötilanteet tunnistettaisiin lain tasolla paremmin. Myös yksityisten toimijoiden rooli ja eri sektoreiden välinen yhteistyö varautumisessa olisi perusteltua saattaa lain tasolle. Viron oikeusjärjestykseen vertailemalla havaitaan, että Virossa on priorisoitu maksupalveluiden saatavuutta eri kriisitilanteissa sekä Ruotsin oikeusjärjestykseen vertailemalla havaitaan, että siellä on tunnistettu priorisoinnin tarve. Myös Suomessa olisi perusteltua säätää jonkin tasoista priorisointia maksupalveluiden turvaamiseen liittyen. Lisäksi Virossa on säädetty normaaliolojen häiriötilanteista oma erillislakinsa, jonka mahdollisuutta voitaisiin pohtia myös Suomessa. Ruotsiin vertailemalla lisäksi huomataan, että lähtökohdaksi ei-sotilaallisiin kriiseihin varautumiseen on otettu siviilivalmius. Myös Suomessa olisi perusteltua pohtia siviilivalmiutta koskevan käsitteen tunnistamistarvetta lainsäädännöllisellä tasolla.
Tutkielman perusteella yksityisten rahoitusalan yritysten tulee varautua maksupalveluiden häiriötilanteisiin osana normaalia toimintaansa. Tutkielmassa päädytään siihen päätelmään, että lainsäädännössä ei ole kyetty lainvalmisteluaineiston ja oikeusvertailumateriaalin perusteella saavuttamaan asianmukaista varautumisen tasoa. Rahoitusalan yritysten varautumisen tason voidaan katsoa olevan riittämätöntä muuttuneessa toiminta- ja turvallisuusympäristössä. Varautumisvelvoitetta olisi kehitettävä lainsäädännössä esimerkiksi siten, että normaaliolojen häiriötilanteet tunnistettaisiin lain tasolla paremmin. Myös yksityisten toimijoiden rooli ja eri sektoreiden välinen yhteistyö varautumisessa olisi perusteltua saattaa lain tasolle. Viron oikeusjärjestykseen vertailemalla havaitaan, että Virossa on priorisoitu maksupalveluiden saatavuutta eri kriisitilanteissa sekä Ruotsin oikeusjärjestykseen vertailemalla havaitaan, että siellä on tunnistettu priorisoinnin tarve. Myös Suomessa olisi perusteltua säätää jonkin tasoista priorisointia maksupalveluiden turvaamiseen liittyen. Lisäksi Virossa on säädetty normaaliolojen häiriötilanteista oma erillislakinsa, jonka mahdollisuutta voitaisiin pohtia myös Suomessa. Ruotsiin vertailemalla lisäksi huomataan, että lähtökohdaksi ei-sotilaallisiin kriiseihin varautumiseen on otettu siviilivalmius. Myös Suomessa olisi perusteltua pohtia siviilivalmiutta koskevan käsitteen tunnistamistarvetta lainsäädännöllisellä tasolla.