Raskaus- ja lapsivuodeajan yksinäisyys ja siihen yhteydessä olevat tekijät : Kuvaileva korrelatiivinen pitkittäistutkimus

Abstract

Yksinäisyyttä kokevien osuus jatkaa kasvuaan koronarajoitusten purkamisenkin jälkeen kaikissa väestöryhmissä. Yksinäisyys on yhdistetty moniin terveysongelmiin. Raskaus- ja lapsivuodeajan yksinäisyyden mahdolliset vaikutukset ulottuvat myös lapsen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomalaisten raskaana olevien ja kolme kuukautta sitten synnyttäneiden yksinäisyyttä sekä yksinäisyyteen yhteydessä olevia tekijöitä. Tieto odottajien ja synnyttäjien yksinäisyydestä auttaa paitsi yksinäisyyden havaitsemisessa niin myös tuen kohdentamisessa oikein esimerkiksi neuvolassa. Tutkimus toteutettiin kuvailevana, korrelatiivisena pitkittäistutkimuksena. Tarkoituksenmukaisella otannalla valitut tutkittavat (n=62) rekrytoitiin ensimmäisen raskauskolmanneksen lopulla. Aineistonkeruu toteutui tammikuun 2019 ja marraskuun 2020 välisenä aikana. Tutkittavat vastasivat älypuhelinsovelluksen kautta validoituihin yksinäisyys-, masennus-, ahdistus- ja kiintymyskyselyihin raskausviikolla 10–14, raskausviikolla 36 ja kolme kuukautta synnytyksen jälkeen. Yksinäisyyttä mitattiin suomennetulla 12 väittämän UCLA-mittarilla (kokonaispistemäärä 12–48). Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Suurin osa muuttujien jakaumista ei ollut normaalisti jakautuneita, joten kaikista muuttujista eri aikapisteillä kuvattiin mediaanit ja kvartiilivälin pituudet. Yksinäisyyden muutosta testattiin Wilcoxonin merkittyjen järjestyslukujen testillä, ja Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla selvitettiin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkittavien yksinäisyyden kokemuksen taso oli pääosin kohtalaista (Md 17,0 (IQR 6); Md 20,0 (IQR 10); Md 18,0 (IQR9)). Yksinäisyys oli laadultaan enemmän sosiaalista kuin emotionaalista. Yksinäisyyden kokemus kasvoi merkitsevästi alkuraskaudesta loppuraskauteen (p=0,002) sekä alkuraskaudesta synnytyksen jälkeiseen aikaan (p=0,019). Yksinäisyydellä ja masennusoireilla oli vahva positiivinen yhteys alkuraskaudessa (rs=0,664, p<0.001). Tämä yhteys säilyi keskivahvana loppuraskaudessa (rs=0,450, p=0,001) ja synnytyksen jälkeen (rs=0,432, p=0,001). Raskausajan ahdistuneisuusoireilla ja yksinäisyydellä oli keskivahva positiivinen yhteys (rs=0,384, p=0,002 ja rs=0,329, p=0,024). Äidin raskausajan kiintymyksellä sikiöön ja yksinäisyydellä oli yhteys loppuraskaudessa (rs=-0,324, p=0,024), ja synnytyksen jälkeisellä kiintymyksellä vauvaan ja äidin yksinäisyydellä oli selkeä keskivahva negatiivinen yhteys (rs=-0,476, p<0,001). Suomalaisten odottajien ja synnyttäneiden yksinäisyys ei ole erityisen korkealla tasolla, joskin aiemmissa tutkimuksissa käytetyt erilaiset yksinäisyysmittarit vaikeuttavat vertailua. Tämän tutkimuksen mukaan yksinäisyys kuitenkin kasvaa raskauden edetessä ja se on laadultaan sosiaalista. Tämä sekä yksinäisyyteen yhteydessä olevat masennus, ahdistus ja kiintymys tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti äitiyshuollossa. Odottajien ja äitien kanssa tulisi ottaa puheeksi mahdollinen yksinäisyys ja pohtia yhdessä keinoja tukea sosiaalisia suhteita. Oikein ajoitetun tuen avulla voidaan mahdollisesti välttää yksinäisyyteen yhdistettyjen ongelmien ilmaantumista.

Loneliness continues to increase in all population groups, even after the easing of COVID-19 restrictions. Loneliness has been associated with various health problems. The potential effects of loneliness during pregnancy and the postpartum period extend to the well-being and future of the child as well. The purpose of this study was to describe the loneliness experienced by Finnish pregnant women and those who gave birth three months ago, as well as the factors associated with loneliness. This knowledge helps not only in detecting loneliness but also in targeting support correctly, for example, in maternity and child health clinics. A descriptive, correlational longitudinal study was conducted. Participants selected by purposive sampling (n=62) were recruited at the end of their first trimester of pregnancy. Data collection took place between January 2019 and November 2020. Participants responded to validated loneliness, depression, anxiety, and attachment questionnaires via a smartphone application during early (pregnancy weeks 10-14) and late pregnancy (pregnancy week 36) and three months after childbirth. Loneliness was measured using a Finnish version of 12-item UCLA Loneliness Scale (total score 12–48). The data were analyzed using the SPSS software. Most of the variables’ distributions were not normally distributed, so medians and interquartile ranges were used for all variables at different time points. Changes in loneliness were tested using the Wilcoxon signed-rank test, and Spearman's correlation coefficient was used to examine associated factors. The level of loneliness experienced by the participants was mostly moderate (Md 17.0 (IQR 6); Md 20.0 (IQR 10); Md 18.0 (IQR 9)). Loneliness was more social by its nature than emotional. The experience of loneliness significantly increased from early pregnancy to late pregnancy (p=0.002) and from early pregnancy to the postpartum period (p=0.019). Loneliness and depressive symptoms were strongly positively correlated in early pregnancy (rs=0.664, p<0.001). This association remained moderate in late pregnancy (rs=0.450, p=0.001) and after childbirth (rs=0.432, p=0.001). There was a moderate positive correlation between pregnancy anxiety symptoms and loneliness (rs=0.384, p=0.002 and rs=0.329, p=0.024). Maternal attachment to the fetus during pregnancy was associated with loneliness in late pregnancy (rs=-0.324, p=0.024), and maternal attachment to the baby after childbirth had a clear moderate negative correlation with maternal loneliness (rs=-0.476, p<0.001). Finnish pregnant and postpartum women’s loneliness is not particularly high, although different loneliness measures used in previous studies make comparisons difficult. According to this study, however, loneliness increases as pregnancy progresses and is more social in nature. This, as well as the associations between loneliness and depression, anxiety, and attachment, should be considered comprehensively in maternity care. Loneliness should be addressed with expectant mothers and mothers, and ways to support social relationships should be discussed together. With well-timed support, it might be possible to prevent the development of other challenges associated with loneliness.