Yhteiskunnan tarjoamien palveluiden käyttö ja tarve sekä motivaatio huumeiden käytön lopettamiseen : Kyselytutkimus pistohuumeita käyttäville henkilöille

Abstract

Pistohuumeita käyttävien henkilöiden elämässä monenlainen yhteiskunnallinen tuki voi olla avainasemassa kohti terveempää elämää. Tässä asiakasryhmässä on paljon erilaisia palvelutarpeita, mikä kuvastuu myös monipuolisena palveluiden käyttönä. Tässä kuvailevassa poikkileikkaustutkimuksessa analysoitiin pistohuumeita käyttävien henkilöiden yhteiskunnallisten palveluiden käyttöä ja tarvetta sekä huumeiden käytön lopettamisen muutosmotivaatiota kuluneen vuoden mittaiselta ajanjaksolta. Kyselyyn vastasivat terveysneuvontapisteiden asiakkaat seitsemässä suomalaisessa kaupungissa (n=404) vuonna 2021. Aineisto kerättiin käyttämällä valmista, muokattua DU-DIT-E-mittaria. Mittari koostuu 28 osiosta, jotka muodostavat kolme osa-aluetta (palvelut, joita on käytetty ja palvelut, joihin on tarve sekä huumeiden käytön muutosmotivaatio). Tulokset analysoitiin tilastollisin menetelmin. Käytetyimpiä palveluita olivat Kelan palvelut (71,8 %), päihdepalvelut (56,2 %) ja oma sosiaalityöntekijä (50,5 %). Eniten tarvetta erilaisista palveluista koettiin mielenterveyspalveluihin (23,0 %), omaan sosiaalityöntekijään (22,3 %) sekä päihdekuntoutukseen laitoksessa (21,3 %). Lähes puolet vastaajista kertoi nauttivansa huumeiden käytöstä (43,9 %), mutta silti enemmistö vastaajista koki muutoksen huumeiden käyttöönsä tarpeelliseksi. Taustatekijöiden yhteydestä summamuuttujaan ”Muutosmotivaatio” ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä (p<0.05, Pearson Chi-Square). Suurinta muutosmotivaatiota osoittivat miehet (61,0 %), 30 – 39 -vuotiaiden ikäryhmä (42,1 %), he, jotka ovat aloittaneet pistohuumeiden käytön varhaisaikuisina 18 – 29-vuotiaana (54,1 %), jotka olivat suorittaneet lukion tai ammattikoulun tai nämä molemmat (47,3 %) ja olivat tällä hetkellä työelämän ulkopuolella (69,4 %), asuivat itsenäisesti (72,1 %) eikä heillä ollut alaikäisiä lapsia (67,3 %). Tulokset osoittavat, että käytettyjen palveluiden ja palveluiden tarpeiden välillä on eroja. Toisinaan palveluita on myös vaikea nimetä ja erotella toisistaan. Huumeiden käytön muutosmotivaatio kuvastuu aineistossa korkeana. Tätä motivaatiota ja tarpeellisena koettujen palveluiden yhteyttä tulisi jatkossa vahvistaa. Mielenterveys-, päihde- ja sosiaalipalveluiden tiivis yhteistyö voisi vastata pistohuumeita käyttävien henkilöiden monisyisiin palvelutarpeisiin ja olla huumeiden käytön lopettamiseen motivoivana linkkinä asiakkaan ja ammattilaisten välillä. Palveluiden sisällä on mahdollista kohdata pistohuumeita käyttävä henkilö, joka toivoo apua huumeiden käyttönsä vähentämiseen tai lopettamiseen. Motivaatio muutokseen voi herätä, jos henkilö kokee saavansa tarvitsemaansa apua ja tulee nähdyksi ja kohdatuksi monisyisten tarpeidensa ja ongelmiensa kanssa.

For people who inject drugs (PWID), the availability of a range of publicly funded support services may be the key to progress towards a healthier lifestyle. This cohort presents with complex service needs, which is also reflected in their tendency to access multiple services. In this descriptive cross-sectional study, were analysed the uptake of publicly funded services by people who inject drugs, their service needs and their motivation to cease drug misuse over a period of one year. The survey respondents were persons (n=404) who attended health advice services in seven Finnish cities in 2021. Data were collected using the Drug Disorders Identification Test (DU-DIT-E), which was adapted for the purposes of this survey. The test comprises 28 items divided into three sections: services accessed, services needed and motivation for change. The data were analyzed using statistical methods. The services most commonly accessed by the respondents were services provided by the Social Insurance Institution of Finland, Kela (71,8 %), substance misuse services (56,2 %) and services provided by a named social worker (50,5 %). Services cited as most needed by the respondents were mental health services (23,0%), services of a named social worker (22,3 %) and in-patient rehabilitation (21,3 %). Although nearly half of the respondents said they derived pleasure from drug taking (43,9 %), the majority reported that they felt they needed to change their substance misuse behaviours. No statistically significant associations were identified between underlying factors and the “Motivation for change” sum variable (p<0.05, Pearson´s chi-squared test). The greatest motivation for change was reported by males (61,0 %), respondents aged 30 – 39 (42,1 %), respondents who had begun using injectable drugs in early adulthood aged 18 – 29 (54,1 %), respondents who had completed their general upper secondary school education or vocational training or both (47,3 %) and were unemployed at the time of the survey (69,4 %), living independently (72,1 %) and with no dependent children (67,3 %). The results demonstrate that there is a discrepancy between the service uptake and service needs. At times, respondents find it difficult to name services and distinguish between them. The data reveal high levels of motivation for change. Going forward, it will be important to build on this motivation and to ensure stronger links between the services as relevant by the respondents. Close collaboration between mental health, substance misuse and social services could be the answer to meeting the complex service needs of PWID and act as a link between the service user and practitioners that is capable of encouraging the service user to pursue cessation. In the course of their work, practitioners may come across PWID who wish to receive support with reducing or ending their substance misuse behaviours. These service users may be motivated to change if they feel that the help they need is available, and that their complex needs and issues are recognized and addressed by service providers.