Yhdessä vai yksin- sosiaalisten resurssien merkitys äitiydessä
Koivisto, Annika (2024-04-05)
Yhdessä vai yksin- sosiaalisten resurssien merkitys äitiydessä
(05.04.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923135
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024042923135
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaalisten resurssien merkitystä äideille. Kiinnostuksen kohteena oli, miten äidit kuvasivat sosiaalisten resurssien merkitystä omassa elämässään sekä miten äidit kokivat sosiaalisten resurssien tukevan heitä kasvatustehtävässä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia muutoksia, oppimisen ja kasvun prosesseja, äidit kuvasivat kirjoittaessaan omista ihmissuhteistaan.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja sen kontekstina toimi äitien asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimus on monitieteinen ja tutkijan ajattelua ohjaa sosiokulttuurinen lähestymistapa elämänmittaiseen jatkuvaan oppimiseen. Äitiys ja kasvatus nähdään vuorovaikutteisina oppimisprosesseina, joita lähestytään tässä tutkimuksessa äitien sosiaalisia resursseja tarkastelemalla. Tutkimusta ja analyysia ohjaa kokonaisvaltainen ymmärrys ihmisestä fyysisenä, psyykkisenä, emotionaalisena ja sosiaalisena toimijana ja kokijana.
Tutkimukseen osallistui 11 äitiä. Äidit olivat iältään 28–48-vuotiaita ja heillä oli 1–3 lasta. Äitejä pyydettiin tutkimustehtävänä täyttämään verkostokartta omista sosiaalisista suhteistaan. Tämän lisäksi heitä pyydettiin kirjoittamaan ajatuksia omasta verkostokartastaan ja siihen kuuluvista henkilöistä. Kirjoittamisen vaihtoehdoksi tarjottiin teemahaastattelua aiheesta. Aineisto muodostettiin teemahaastatteluna (1) ja kirjoitusaineistona (10) tuotetusta aineistosta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, fenomenologista näkökulmaa yhdistellen.
Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalisilla suhteilla on merkittäviä vaikutuksia äitien elämään eri osa-alueilla. Parhaimmillaan sosiaaliset suhteet lisäävät äitien hyvinvointia, tuovat iloa ja sisältöä äitien elämään, tarjoavat apua ja neuvoja eri elämäntilanteissa, toimivat merkittävänä tukena äitien kasvatustehtävässä sekä ovat osaltaan vaikuttamassa äidin identiteetin ja minäkuvan muodostumiseen. Toisaalta aineistosta on havaittavissa myös näiden kaikkien kokemusten kaipuuta. Sosiaaliset resurssit jakautuvat äideille hyvin epätasaisesti, osa äideistä saa tukea pyytämättäänkin, kun toiset ovat oman kokemuksensa perusteella joutuneet selviytymään monissa tilanteissa yksin. Aineiston analyysissä nousee esiin myös vahva yksin pärjäämisen kulttuuri, jossa apua ei koeta edes tarvittavan. Äidit kuvasivat suhteiden merkityksiä antamisen ja saamisen sekä yhteenkuuluvuuden kokemuksilla. Lisäksi äidit kuvasivat kirjoituksissaan hyvin erilaisia sosiaalisten suhteiden muutoksia, omia kasvun ja oppimisen kokemuksia, eräänlaisia oivalluksia, jotka analyysissä teemoitettiin suhteiden pysyvyyttä sekä muutosta ennustaviin tekijöihin. Pääosin äidit olivat tyytyväisiä omiin verkostoihinsa huolimatta niiden laajuudesta tai tarjoamastaan tuen määrästä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja sen kontekstina toimi äitien asema nyky-yhteiskunnassa. Tutkimus on monitieteinen ja tutkijan ajattelua ohjaa sosiokulttuurinen lähestymistapa elämänmittaiseen jatkuvaan oppimiseen. Äitiys ja kasvatus nähdään vuorovaikutteisina oppimisprosesseina, joita lähestytään tässä tutkimuksessa äitien sosiaalisia resursseja tarkastelemalla. Tutkimusta ja analyysia ohjaa kokonaisvaltainen ymmärrys ihmisestä fyysisenä, psyykkisenä, emotionaalisena ja sosiaalisena toimijana ja kokijana.
Tutkimukseen osallistui 11 äitiä. Äidit olivat iältään 28–48-vuotiaita ja heillä oli 1–3 lasta. Äitejä pyydettiin tutkimustehtävänä täyttämään verkostokartta omista sosiaalisista suhteistaan. Tämän lisäksi heitä pyydettiin kirjoittamaan ajatuksia omasta verkostokartastaan ja siihen kuuluvista henkilöistä. Kirjoittamisen vaihtoehdoksi tarjottiin teemahaastattelua aiheesta. Aineisto muodostettiin teemahaastatteluna (1) ja kirjoitusaineistona (10) tuotetusta aineistosta. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, fenomenologista näkökulmaa yhdistellen.
Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalisilla suhteilla on merkittäviä vaikutuksia äitien elämään eri osa-alueilla. Parhaimmillaan sosiaaliset suhteet lisäävät äitien hyvinvointia, tuovat iloa ja sisältöä äitien elämään, tarjoavat apua ja neuvoja eri elämäntilanteissa, toimivat merkittävänä tukena äitien kasvatustehtävässä sekä ovat osaltaan vaikuttamassa äidin identiteetin ja minäkuvan muodostumiseen. Toisaalta aineistosta on havaittavissa myös näiden kaikkien kokemusten kaipuuta. Sosiaaliset resurssit jakautuvat äideille hyvin epätasaisesti, osa äideistä saa tukea pyytämättäänkin, kun toiset ovat oman kokemuksensa perusteella joutuneet selviytymään monissa tilanteissa yksin. Aineiston analyysissä nousee esiin myös vahva yksin pärjäämisen kulttuuri, jossa apua ei koeta edes tarvittavan. Äidit kuvasivat suhteiden merkityksiä antamisen ja saamisen sekä yhteenkuuluvuuden kokemuksilla. Lisäksi äidit kuvasivat kirjoituksissaan hyvin erilaisia sosiaalisten suhteiden muutoksia, omia kasvun ja oppimisen kokemuksia, eräänlaisia oivalluksia, jotka analyysissä teemoitettiin suhteiden pysyvyyttä sekä muutosta ennustaviin tekijöihin. Pääosin äidit olivat tyytyväisiä omiin verkostoihinsa huolimatta niiden laajuudesta tai tarjoamastaan tuen määrästä.