Miten eristämisen ja sitomisen laatu varmistetaan? : Psykiatrisen eristämisen ja sitomisen laatukriteereiden tuottaminen nominaaliryhmämenetelmän avulla

Abstract

Psykiatrinen eristäminen ja sitominen ovat yleisesti käytössä olevia rajoitustoimenpiteitä psykiatrisessa sairaalahoidossa, vaikka viime vuosikymmenten globaalina tavoitteena on ollut niiden käyttön vähentäminen. Eristämistä ja sitomista tulisi käyttää ainostaan silloin kun muut toimenpiteet eivät riitä takaamaan potilaan oman, muiden potilaiden tai henkilökunnan turvallisuuden. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu puutteita niin eristämisen ja sitomisen turvallisuudessa kuin potilaiden kohtelussa. Eristämisen ja sitomisen käyttöön ja käytäntöihin liittyy useita haitallisia seurauksia niin potilaalle kuin henkilökunnallekin. Näitä ovat muun muassa psyykkiset ja fyysiset traumat ja negatiiviset vaikutukset terapeuttiseen hoitosuhteeseen. Suomessa mielenterveyslaki määrittelee eristämisen ja sitomisen käytön edellytykset, mutta ei ohjaa näiden rajoitustoimenpiteiden laadun vaatimuksia. Aiemman kirjallisuuden perusteella tunnistettiin tarve tuottaa kansalliset eristämisen ja sitomisen laatukriteerit, joiden avulla eristämisen ja sitomisen laatua voidaan varmistaa ja arvioida. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ja kuvata asiantuntijoiden näkemyksiä laadukkaan eristämisen ja sitomisen edellytyksistä ja kuvata nominaaliryhmämenetelmän käyttöä videoneuvottelusovelluksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka ohjaa kansallisten eristämisen ja sitomisen laatukriteereiden sisältövaatimuksia sekä lisäksi tuottaa tietoa nominaaliryhmämenetelmän käytöstä Microsoft™ Teams videoneuvottelussa. Tutkimus edustaa asetelmaltaaan monimenetelmätutkimusta, jonka teoreettisena viitekehyksenä toimi Donabedianin laadun arvioinnin -malli. Tutkimukseen osallistujat edustivat pakon käytön vähentämisen verkoston asiantuntijoita ja psykiatrisen hoidon kokemusasiantuntijoita (n=10), joilla oli tarjota näkemyksiä eristämisen ja sitomisen laatuun vaikuttavista tekijöistä. Aineistonkeruumenetelmänä oli videoneuvottelusovelluksessa käytetty nominaaliryhmämenetelmä. Aineisto kerättii yhden nominaaliryhmän aikana nominaaliryhmäprotokolla mukaan, joka pilotoitiin ennen varsinaista nominaaliryhmää. Aineisto kerättiin Flinga- ja Microsoft Forms- instrumenttien avulla. Laadullinen aineisto analysoitiin deduktiivisesti Donabedianin teoreettisen viitekehyksen ohjaamana ja määrällinen aineisto kuvailevin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulosten perusteella asiantuntijat pitivät merkittävinä eristämisen ja sitomiseen laatuun vaikuttavina tekijöinä mm. näyttöön perustuvien menetelmien käyttöä, osaavaa henkilökuntaa, hoitokulttuuria, vaihtoehtoisten menetelmien käyttöä, eristetyn tai sidotun potilaan somaattisen voinnin tarkkailua, traumatietoista työotetta sekä eristyksen purkukeskustelua. Tulosten perusteella eristämisen ja sitomisen vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon syntyneiden haittataphtumien lisäksi potilaan kokemustieto eristämisestä tai sitomisesta. Nominaaliryhmämenetelmän käyttö videoneuvottelussa osoittautui tutkimuksen tulosten perusteella soveltuvaksi menetelmäksi konsensuksen saavuttamiseen ja se mahdollisti maantieteellisesti laajan asiantuntijaryhmän osallistumisen. Tämän tutkielman tulokset osoittivat, että tunnistettujen laatutekijöiden suuri määrä kuvastaa psykiatrisen eristämisen ja sitomisen olevan moniulotteisia rajoitustoimia, joiden laadukkaaseen toteuttamiseen vaikuttavat useat organisaatioiden ja yksiköiden rakenteelliset tekijät. Tuloksia voidaan hyödyntää toiminnan kehittämiseen ja arviointiin. Jatkotutkimusehdotuksina on selvittää, millainen hoitokulttuuri ja siihen liittyvät arvot varmistavat laadukkaan eristämisen ja sitomisen, sekä mikä implementaatiostrategia olisi soveltuva eristämisen ja sitomisen laatukriteereiden käyttöön viemiseen.

Psychiatric seclusion and restraint are still commonly used restrictive measures in psychiatric inpatient care. Although, in recent decades the global main priority has been focused on reducing the use of these measures. Seclusion and restraint should only be used when other less restrictive measures are not adequate to ensure the patient's, other patients or staff´s safety. Previous studies have found shortcomings in both the safety of seclusion and restraint as well as the treatment of patients. The use and practices of seclusion and restraint are associated with several adverse consequences to both patients and staff, such as psychological and physical trauma and it harms the therapeutic treatment relationship. In Finland, the Mental Health Act defines the conditions for the use of seclusion and restraint but does not guide the quality of these restrictive measures. Based on previous literature, the need to produce national quality criteria for seclusion and restraint was identified to ensure and assess the quality of these measures. The purpose of this study was to explore and describe expert views on the prerequisites for high-quality seclusion and restraint and to describe the use of the nominal group technique in video conferencing. The study aimed to produce information that guides the content requirements of national seclusion and restraint quality criteria and also to produce information on the use of the nominal group technique in Microsoft™ Teams video-conferencing. The design of this study represents a mixed-methods approach and was followed by Donabedian´s theoretical framework of quality assessment. The study participants represented experts from the Finnish Network for Reducing Coercion in Mental Health Services and experts by experience in psychiatric care (n=10), who had insights into the factors influencing the quality of seclusion and restraint. The data collection method was the nominal group technique used in the Microsoft Teams video conference. The data was collected during one nominal group guided by nominal group protocol, which was piloted before the actual nominal group. Data collection instruments were Flinga and Microsoft Forms. The qualitative data were analyzed deductively with the Donabedian's framework, and the quantitative data were analyzed using descriptive statistical methods. Based on the results of the study, the experts identified many significant factors influencing the quality of seclusion and restraint e.g the use of evidence-based methods, competent staff, treatment culture, use of alternative methods, monitoring of somatic well-being of secluded or retrained patients, trauma-informed approach and debriefing. The results also indicate that the assessment of the effects of seclusion and restraint should take into account not only the adverse injuries but also the patient´s experience of being secluded or restrained. Based on the results of this thesis, the use of the nominal group technique in videoconferencing proved to be a suitable method for reaching consensus and allows for the participation of a geographically wide group of experts. As a result of this thesis, a large number of identified quality factors indicate psychiatric seclusion and restraint as multidimensional restrictive measures, in which quality is influenced by several structural factors of organizations and units. The findings of this thesis can be used to develop and assess current seclusion and restraint practices. Further studies can be carried out to establish what kind of care culture and values ensure high-quality seclusion and restraint practices. Further research should also focus on determining which implementation strategy would be suitable for implementing the quality criteria for seclusion and restraint.