Opettajien kohtaaman väkivallan käsittely uutismediassa
Soini, Vilma (2024-05-02)
Opettajien kohtaaman väkivallan käsittely uutismediassa
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737805
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052737805
Tiivistelmä
Opettajat joutuvat kohtaamaan työssään väkivaltaa ja häirintää. Opettajiin kohdistuvaa väkivaltaa tai häirintää voi tulla neljältä eri taholta: oppilailta, oppilaiden huoltajilta, kollegoilta tai esimieheltä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisilla tavoilla opettajien kohtaamasta väkivallasta/häirinnästä puhutaan suomalaisessa uutismediassa. Tutkimuksen tehtävänä oli kuvata erilaisia tapoja väkivalta- ja häirintäpuheesta suomalaisessa uutismediassa. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu aikaisempaan tutkimustietoon väkivallasta koulussa sekä opettajiin kohdistuvasta väkivallasta.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona toimi yhteensä 15 Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten uutista ja uutisartikkelia, joita on kerätty aikaväliltä tammikuu 2020-huhtikuu 2024. Kerätty aineisto muokattiin yhdeksi helposti saavutettavaksi Word-tiedostoksi ja analysoitiin diskurssianalyysilla. Analyysimenetelmä valikoitui sen erinomaisella sopivuudella juuri mediatekstien analysointiin.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että tutkimuksen aineistosta löytyi neljä eri diskurssia. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä, mutta kuitenkin sen verran eroavaisia toisistaan, että ne on eroteltu kukin omaksi luvukseen. Diskurssit kuvasivat erilaisia tapoja väkivalta- ja häirintäpuheesta. Tulosten perusteella eniten aineistossa toistuva diskurssi oli väkivaltaa opettajan ammattiin kuuluvana juttuna korostava diskurssi. Tähän diskurssiin sisällytin myös sen havainnon, että opettajiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttiin ”arkipäiväisenä” ja ”tavanomaisena” asiana. Vähemmän painoarvoa saivat opettajia liikaa sietävänä ammattiryhmänä korostava diskurssi, tilanteen vakavuutta vähättelevästi korostava diskurssi sekä lasten ja nuorten pahoinvointia syynä opettajiin kohdistuvalle väkivallalle korostava diskurssi. Huomionarvoista on, että aineistossa ei käsitelty ollenkaan opettajien kollegiaalista väkivaltaa.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineistona toimi yhteensä 15 Helsingin Sanomien ja Yle Uutisten uutista ja uutisartikkelia, joita on kerätty aikaväliltä tammikuu 2020-huhtikuu 2024. Kerätty aineisto muokattiin yhdeksi helposti saavutettavaksi Word-tiedostoksi ja analysoitiin diskurssianalyysilla. Analyysimenetelmä valikoitui sen erinomaisella sopivuudella juuri mediatekstien analysointiin.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että tutkimuksen aineistosta löytyi neljä eri diskurssia. Diskurssit olivat osittain päällekkäisiä, mutta kuitenkin sen verran eroavaisia toisistaan, että ne on eroteltu kukin omaksi luvukseen. Diskurssit kuvasivat erilaisia tapoja väkivalta- ja häirintäpuheesta. Tulosten perusteella eniten aineistossa toistuva diskurssi oli väkivaltaa opettajan ammattiin kuuluvana juttuna korostava diskurssi. Tähän diskurssiin sisällytin myös sen havainnon, että opettajiin kohdistuvasta väkivallasta puhuttiin ”arkipäiväisenä” ja ”tavanomaisena” asiana. Vähemmän painoarvoa saivat opettajia liikaa sietävänä ammattiryhmänä korostava diskurssi, tilanteen vakavuutta vähättelevästi korostava diskurssi sekä lasten ja nuorten pahoinvointia syynä opettajiin kohdistuvalle väkivallalle korostava diskurssi. Huomionarvoista on, että aineistossa ei käsitelty ollenkaan opettajien kollegiaalista väkivaltaa.