Virtuaalisimulaatio-ohjelman vaikutus sairaanhoitajien potilasohjausosaamiseen

Abstract

Potilaat tarvitsevat riittävää ja ymmärrettävää ohjausta, jotta heitä pystytään tukemaan tasavertaisina toimijoina omassa hoidossaan. Tämän vuoksi sairaanhoitajien potilasohjausosaaminen on yksi tärkeimmistä osa-alueista laadukkaassa hoitotyössä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida sairaanhoitajien voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaamista heidän itsensä arvioimana. Lisäksi arvioitiin, muuttuiko sairaanhoitajien potilasohjauksen osaaminen virtuaalisimulaatiota käyttäneessä interventioryhmässä ja oliko interventio- ja kontrolliryhmien välillä eroa voimavaraistumista tukevassa potilasohjauksen osaamisessa virtuaalisimulaation käytön jälkeen. Tutkimusasetelma oli pragmaattinen satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Tutkimus toteutettiin ennen jälkeen asetelmana. Tutkimuksessa käytettiin valmista aineistoa, joka oli kerätty Ohjauskeskustelun osaaminen (OKO) -kyselylomakkeella (©Virtanen 2019) vuonna 2021–2022. Tutkimukseen osallistui 58 kirurgista sairaanhoitajaa, jotka jaettiin interventio- (n=32) ja kontrolliryhmään (n=26) satunnaistetusti ryväsotannalla. Sairaanhoitajat arvioivat tutkimuksen alussa voimavaraistumista tukevan potilasohjausosaamisensa sekä tiedollisesti että taidollisesti hyväksi. Sairaanhoitajien voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaaminen oli vahvinta voimavaraistumista tukevien ohjauksellisten menetelmien käytössä ja heikointa potilaan olemassa olevien voimavarojen tunnistamisessa. Ohjauskeskustelun sisällön osa-alueella tiedollinen ja taidollinen osaaminen oli vahvinta biofysiologisella osa-alueella ja heikointa taloudellisella osa-alueella. Interventioryhmän taidollisessa osaamisessa potilaan voimavaraistumisen arvioinnissa nähtiin tilastollisesti merkitsevä ero virtuaalisimulaation käytön jälkeen ja keskiarvoja verratessa interventioryhmän tulokset paranivat useilla voimavaraistumista tukevan potilasohjauksen osaamisen osa-alueilla. Ryhmiä verratessa sekä interventio- että kontrolliryhmällä oli korkeampia keskiarvoja tuloksissa eri osa-alueilla, mutta tilastollisesti merkitsevää eroa ei nähty. Sairaanhoitajien nähtiin arvioivan taidollisen osaamisensa paremmaksi ohjauksen sisällöllisessä toteuttamisessa, jos he olivat arvioineet myös tiedollisen sisällöllisen osaamisensa hyvälle tasolle. Interventioryhmän taidollisen osaamisen parantuminen potilaan voimavaraistumisen arvioinnissa on tärkeä tulos, koska silloin sairaanhoitajan on mahdollista varmistua siitä, että potilas on ymmärtänyt ohjauksen sisällön ja hänen yksilöllisiin toiveisiinsa ja tavoitteisiinsa ohjauksen suhteen on onnistuneesti vastattu. Interventio- ja kontrolliryhmien vertailussa kontrolliryhmän tiedollinen ja taidollinen osaaminen oli jo ennen interventiota vahvempaa useammalla osa-alueella kuin interventioryhmän, joka saattoi heijastua myös intervention jälkeisiin tuloksiin.

Patients require adequate and understandable education so they can be supported as equal agent in their own care. Therefore, nurses' competency in patient education is one of the most important areas in high-quality nursing practice. The purpose of this study was to assess nurses' self-evaluated competency of empowering patient education. In addition, the study evaluated if intervention group’s competency of empowering patient education changed after the use of virtual simulation and was there a difference in competency of empowering patient education between the intervention and control group after the use of virtual simulation. The study design was a pragmatic randomized controlled trial using a pre-post assessment. The study used existing data that was collected with Competence in Empowering Discourse (CED) -questionnaire (©Virtanen 2019) during 2021–2022. A total of 58 surgical nurses participated to the study and was randomized into intervention (n=32) and control groups (n=26) using cluster randomization. Nurses rated their knowledge and skill-based competency of empowering patient education good at baseline. Nurses' competency of empowering patient education was strongest in utilizing empowering educational methods and weakest in identifying patients’ existing resources. In the educational content domain, knowledge and skill-based competency was highest in the bio-physiological domain and lowest in the economic domain. Intervention group's skill-based competency in assessing patient empowerment was seen a statistically significant difference in after the use of virtual simulation. When comparing means intervention group had higher scores in several domains of empowering patient education competence compared to baseline. When comparing groups, both intervention and control groups had higher mean scores in various domains, but no statistically significant difference was found. Nurses were seen to rate their skill-based competency higher in the educational content execution if they had also rated their knowledge-based educational competency at a good level. The improvement of the intervention group’s skill-based competency in assessing patient empowerment is a significant outcome, because it enables nurses to be certain, that patient has understood the content of education and their individual expectations and goals for the education has been successfully answered. In comparing the intervention and control groups, the control group had stronger knowledge and skill-based competency in several domains of empowering patient education competency even before the intervention, which may have influenced post-intervention outcomes.