Filosofisia näkökulmia kompromissien reiluuden ja eettisyyden tarkasteluun
Ojala, Sanni (2024-05-07)
Filosofisia näkökulmia kompromissien reiluuden ja eettisyyden tarkasteluun
Ojala, Sanni
(07.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052738784
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024052738784
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa pyrin selvittämään, mitä filosofisessa kirjallisuudessa tarkoitetaan kompromissien reiluudella ja eettisyydellä ja mistä näkökulmista filosofit näitä teemoja arvioivat. Tarkastelen reiluuden luonnetta John Rawlsin artikkelissaan ”Justice as Fairness” (1958) esittämiensä prosessin reiluuteen viittaavien käsitteiden kautta, ja tämän jälkeen esittelen kaksi toisistaan poikkeavaa tapaa käsittää kompromissien reiluus, Peter Jonesin ja Ian O’Flynnin artikkelissaan ”Can a Compromise Be Fair?” (2013) esittelemänsä näkemyksen sekä Fabian Wendtin artikkelissaan ”In Defense of Unfair Compromises” (2019) esittelemänsä reiluuden teorian.
Kompromissien eettisyyttä tarkastelen Carrie Menkel-Meadowin artikkelissaan ”Ethics of Compromise” (2016) tekemänsä erottelun pohjalta. Menkel-Meadow esittää, että kompromissien eettisyyttä arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota kahteen asiaan: siihen, miten osapuolet neuvottelevat kompromissista, ja siihen, mistä asioista osapuolet kompromississa sopivat. Ensin mainittua hän kutsuu prosessuaalisen tason eettiseksi arvioinniksi ja jälkimmäistä substantiivisen tason eettiseksi arvioinniksi. Erottelu on mielekäs arvioitaessa kompromissien eettisyyttä, sillä kompromissi ei ole vain päämäärä, vaan myös neuvotteluprosessi.
Tarkasteluni perusteella vaikuttaa ensinnäkin siltä, että toisin kuin arkikielessä kompromissien reiluudella ei filosofisessa kirjallisuudessa tarkoiteta tosiasiallista, distributiivista reiluutta. Toiseksi vaikuttaa siltä, että vaikka prosessin reiluuden ja tulosten reiluuden erottaminen onkin mielekästä arvioitaessa kompromissien reiluutta, kompromissien reiluutta voidaan tarkastella myös ilman tätä erottelua. Kolmanneksi filosofit vaikuttavat olevan melko samanmielisiä siitä, että vain toisinaan on hyväksyttävää tehdä kompromissi perustavanlaatuisista periaatteista tai tärkeistä arvoista. Käsittelyni perusteella vaikuttaa myös siltä, että filosofit ovat melko erimielisiä moraalisen suoraselkäisyyden säilymisestä kompromisseissa.
Tutkielmani nostattaa useita filosofisia jatkotutkimuksen aiheita. Koska tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, mitä filosofisessa kirjallisuudessa ajatellaan kompromissien reiluudesta ja eettisyydestä, olisi tärkeää selvittää, mitä kompromissien reiluus ja eettisyys perimmältään ovat ja mistä näkökulmista näitä teemoja pitäisi arvioida. Lisäksi olisi tärkeää tutkia, mitä eroa reilulla prosessilla ja eettisesti hyväksyttävällä prosessilla viime kädessä on. Kiinnostavia kysymyksiä ovat myös nämä: Miksi myös virheellisten näkemysten pitäisi antaa vaikuttaa kompromissin reiluuteen? Missä tilanteissa on hyväksyttävää joustaa perustavanlaatuisista periaatteista, kuten moraaliperiaatteista?
Kompromissien eettisyyttä tarkastelen Carrie Menkel-Meadowin artikkelissaan ”Ethics of Compromise” (2016) tekemänsä erottelun pohjalta. Menkel-Meadow esittää, että kompromissien eettisyyttä arvioitaessa on tärkeää kiinnittää huomiota kahteen asiaan: siihen, miten osapuolet neuvottelevat kompromissista, ja siihen, mistä asioista osapuolet kompromississa sopivat. Ensin mainittua hän kutsuu prosessuaalisen tason eettiseksi arvioinniksi ja jälkimmäistä substantiivisen tason eettiseksi arvioinniksi. Erottelu on mielekäs arvioitaessa kompromissien eettisyyttä, sillä kompromissi ei ole vain päämäärä, vaan myös neuvotteluprosessi.
Tarkasteluni perusteella vaikuttaa ensinnäkin siltä, että toisin kuin arkikielessä kompromissien reiluudella ei filosofisessa kirjallisuudessa tarkoiteta tosiasiallista, distributiivista reiluutta. Toiseksi vaikuttaa siltä, että vaikka prosessin reiluuden ja tulosten reiluuden erottaminen onkin mielekästä arvioitaessa kompromissien reiluutta, kompromissien reiluutta voidaan tarkastella myös ilman tätä erottelua. Kolmanneksi filosofit vaikuttavat olevan melko samanmielisiä siitä, että vain toisinaan on hyväksyttävää tehdä kompromissi perustavanlaatuisista periaatteista tai tärkeistä arvoista. Käsittelyni perusteella vaikuttaa myös siltä, että filosofit ovat melko erimielisiä moraalisen suoraselkäisyyden säilymisestä kompromisseissa.
Tutkielmani nostattaa useita filosofisia jatkotutkimuksen aiheita. Koska tässä tutkielmassa on pyritty selvittämään, mitä filosofisessa kirjallisuudessa ajatellaan kompromissien reiluudesta ja eettisyydestä, olisi tärkeää selvittää, mitä kompromissien reiluus ja eettisyys perimmältään ovat ja mistä näkökulmista näitä teemoja pitäisi arvioida. Lisäksi olisi tärkeää tutkia, mitä eroa reilulla prosessilla ja eettisesti hyväksyttävällä prosessilla viime kädessä on. Kiinnostavia kysymyksiä ovat myös nämä: Miksi myös virheellisten näkemysten pitäisi antaa vaikuttaa kompromissin reiluuteen? Missä tilanteissa on hyväksyttävää joustaa perustavanlaatuisista periaatteista, kuten moraaliperiaatteista?