”Hävettää vielä nykypäivänäkin, että minut henkilöitiin osaksi tällaista toimintaa” : Työntekijöiden kokemuksia esihenkilöihin liittyvästä häpeästä ja työelämässä koetun häpeän seurauksia työntekijöiden työhyvinvoinnille
Rauhala, Mirella (2024-05-02)
”Hävettää vielä nykypäivänäkin, että minut henkilöitiin osaksi tällaista toimintaa” : Työntekijöiden kokemuksia esihenkilöihin liittyvästä häpeästä ja työelämässä koetun häpeän seurauksia työntekijöiden työhyvinvoinnille
Rauhala, Mirella
(02.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430283
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024051430283
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia esihenkilöihin liittyviä häpeäkokemuksia
tutkimukseen vastanneilla työntekijöillä on, ja millaisia seurauksia häpeän kokemisella työelämässä
voi olla työntekijöiden työhyvinvoinnille. Häpeää on alettu vasta viime vuosina tutkimaan työelämän
kontekstissa, eikä esihenkilöihin liittyviä häpeäkokemuksia ole vielä toistaiseksi tutkittu kovinkaan
paljon. Työhyvinvointi ja kestävä työelämä ovat nyky-yhteiskunnassa erittäin ajankohtaisia teemoja,
joita tässä tutkimuksessa lähestytään häpeän näkökulmasta ja aihetta tarkastellaan erityisesti
kasvatustieteilijöiden näkökulmasta. Kasvatustieteilijät voivat toimia työelämässä monenlaisilla
kentillä muun muassa esihenkilöinä ja huolehtimassa työhyvinvoinnista ja siten he ovat tärkeissä
rooleissa rakentamassa kestävää työelämää.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja se sijoittuu organisaatiopsykologian ja
kasvatustieteen tutkimuskentille. Tutkimusaineistona käytettiin Seija Lehtosen keräämää
”Työelämässä koettu häpeä -kirjoitusaineisto vuosilta 2020–2021.”- valmista aineistoa. Aineistossa oli
alun perin 44 vapaamuotoista työelämässä koettuun häpeään liittyvää kirjoitelmaa, joista tähän
tutkimukseen valikoitui 25 kirjoitelmaa. Alkuperäinen aineisto on löydettävissä
yhteiskuntatieteellisestä tietoarkisto Ailasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja
analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysiä.
Tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden esihenkilöihin liittyvät häpeäkokemukset liittyivät
sijaishäpeän tuntemiseen, nöyryyttämisen ja alentamisen kokemuksiin sekä häpeän kokemuksiin
johtuen esihenkilön riittämättömästä tuesta. Työntekijät kokivat sijaishäpeää esihenkilönsä puolesta eli
he häpesivät muun muassa esihenkilönsä toimintaa ja tämän arvoja. Työntekijöillä oli myös
häpeäkokemuksia, joissa he olivat kokeneet esihenkilön nöyryyttävän tai alentavan heitä. Lisäksi
häpeällisten kokemusten nähtiin liittyvän siihen, ettei esihenkilö ollut riittävästi työntekijöiden tukena.
Tutkimustulokset työelämässä koetun häpeän seurauksista työntekijöiden työhyvinvointiin liittyivät
työntekijöiden riittämättömyyden tunteiden kokemuksiin ja oman osaamattomuuden häpeämiseen,
pitkittyneeseen pahoinvointiin sekä työntekijöiden jaksamiseen liittyviin seurauksiin. Häpeän
kokemisen seurauksena työntekijöillä oli riittämättömyyden tunteen kokemuksia ja oman
osaamattomuutensa häpeämistä. Lisäksi osa vastaajista koki työssään pitkittynyttä pahoinvointia, sillä
häpeällisiä tilanteita ei koskaan käsitelty. Häpeän kokemisella nähtiin olevan myös seurauksia, jotka
liittyivät työntekijöiden jaksamiseen, sairauspoissaoloihin ja loppuun palamiseen.
tutkimukseen vastanneilla työntekijöillä on, ja millaisia seurauksia häpeän kokemisella työelämässä
voi olla työntekijöiden työhyvinvoinnille. Häpeää on alettu vasta viime vuosina tutkimaan työelämän
kontekstissa, eikä esihenkilöihin liittyviä häpeäkokemuksia ole vielä toistaiseksi tutkittu kovinkaan
paljon. Työhyvinvointi ja kestävä työelämä ovat nyky-yhteiskunnassa erittäin ajankohtaisia teemoja,
joita tässä tutkimuksessa lähestytään häpeän näkökulmasta ja aihetta tarkastellaan erityisesti
kasvatustieteilijöiden näkökulmasta. Kasvatustieteilijät voivat toimia työelämässä monenlaisilla
kentillä muun muassa esihenkilöinä ja huolehtimassa työhyvinvoinnista ja siten he ovat tärkeissä
rooleissa rakentamassa kestävää työelämää.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja se sijoittuu organisaatiopsykologian ja
kasvatustieteen tutkimuskentille. Tutkimusaineistona käytettiin Seija Lehtosen keräämää
”Työelämässä koettu häpeä -kirjoitusaineisto vuosilta 2020–2021.”- valmista aineistoa. Aineistossa oli
alun perin 44 vapaamuotoista työelämässä koettuun häpeään liittyvää kirjoitelmaa, joista tähän
tutkimukseen valikoitui 25 kirjoitelmaa. Alkuperäinen aineisto on löydettävissä
yhteiskuntatieteellisestä tietoarkisto Ailasta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisesti ja
analyysimenetelmänä käytettiin temaattista analyysiä.
Tutkimuksen tulosten perusteella työntekijöiden esihenkilöihin liittyvät häpeäkokemukset liittyivät
sijaishäpeän tuntemiseen, nöyryyttämisen ja alentamisen kokemuksiin sekä häpeän kokemuksiin
johtuen esihenkilön riittämättömästä tuesta. Työntekijät kokivat sijaishäpeää esihenkilönsä puolesta eli
he häpesivät muun muassa esihenkilönsä toimintaa ja tämän arvoja. Työntekijöillä oli myös
häpeäkokemuksia, joissa he olivat kokeneet esihenkilön nöyryyttävän tai alentavan heitä. Lisäksi
häpeällisten kokemusten nähtiin liittyvän siihen, ettei esihenkilö ollut riittävästi työntekijöiden tukena.
Tutkimustulokset työelämässä koetun häpeän seurauksista työntekijöiden työhyvinvointiin liittyivät
työntekijöiden riittämättömyyden tunteiden kokemuksiin ja oman osaamattomuuden häpeämiseen,
pitkittyneeseen pahoinvointiin sekä työntekijöiden jaksamiseen liittyviin seurauksiin. Häpeän
kokemisen seurauksena työntekijöillä oli riittämättömyyden tunteen kokemuksia ja oman
osaamattomuutensa häpeämistä. Lisäksi osa vastaajista koki työssään pitkittynyttä pahoinvointia, sillä
häpeällisiä tilanteita ei koskaan käsitelty. Häpeän kokemisella nähtiin olevan myös seurauksia, jotka
liittyivät työntekijöiden jaksamiseen, sairauspoissaoloihin ja loppuun palamiseen.