Erityisopettajien kokemuksia työuupumuksesta

Abstract

Opettajien työuupumus on ollut korostetusti esillä mediassa ja tutkimuskirjallisuudessa. Erityisopettajat ovat työnkuvansa vuoksi korkeassa riskissä työuupua, mutta erityisopettajien kokemasta työuupumuksesta ja sen kehittymisestä ei kuitenkaan tiedetä vielä riittävästi. Suurin osa aiemmasta tutkimuksesta on ollut määrällistä, joten tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erityisopettajien kokemuksia työuupumuksesta laadullisin menetelmin. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten erityisopettajat kuvailevat työuupumustaan ja sen kehittymistä. Tämän lisäksi oltiin kiinnostuneita tutkimaan erityisopettajien työuupumuksen kannalta merkityksellisiä tekijöitä ja työuupumuksen erilaisia vaikutuksia. Erityisopettajilta kysyttiin myös, miten työuupumusta voitaisiin ennaltaehkäistä. Työuupumuksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kroonistuneen työstressin myötä kehittyvää oireyhtymää, joka muodostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynistyneisyydestä ja ammatillisen itsetunnon heikentymisestä. Tutkimukseen osallistui 12 erityisopettajana työskennellyttä työuupumuksen kokenutta henkilöä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla loka-marraskuussa 2023. Teemahaastattelujen analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja teemoittelua. Tulokset vahvistivat työuupumuksen kolmiulotteisuutta. Erityisopettajien työuupumuksessa merkittäviksi koettiin uupumusasteinen väsymys ja sen oireina ilmenneet univaikeudet sekä palautumisen haasteet. Työuupumus kehittyi erityisopettajilla useista samanaikaista stressitekijöistä vaikuttaen vähitellen heidän koko elämäänsä. Työuupumuksesta toipuminen oli koettu raskaaksi ja siinä kaivattiin työterveyden apua. Työuupumuksen riskitekijöiksi havaittiin haasteellinen työnkuva, työympäristön olosuhteet, puutteellinen työn rajaaminen ja persoonalliset ominaisuudet. Työuupumukselle merkityksellisten tekijöiden voitiin tulkita olevan samaan aikaan sekä voimavarallisia että uuvuttavia. Johdon tuki ja työyhteisö koettiin erityisen merkityksellisiksi tekijöiksi työuupumisessa. Työuupumus oli vaikuttanut kielteisesti useimpien erityisopettajien työ- ja toimintakykyyn, ja erityisopettajista lähes jokainen kertoi harkinneensa työpaikan vaihtamista tai alalta lähtemistä. Kielteisten vaikutusten lisäksi erityisopettajat olivat kuitenkin työuupumuksen myötä oppineet armollisuutta, itsetuntemusta, työn rajaamista ja alkaneet panostamaan hyvinvointiinsa. Erityisopettajien työuupumusta voitaisiin tulosten mukaan ennaltaehkäistä lisäämällä resursseja, vähentämällä työn kuormitusta ja vahvistamalla voimavarallisia tekijöitä kuten työn rajaamista sekä rehtorin ja työyhteisön tukea. Tulosten perusteella erityisopettajien työuupumuksen voidaan todeta olevan moniulotteinen ilmiö, joka aiheuttaa monia kielteisiä vaikutuksia yksilön, työyhteisön ja yhteiskunnan tasolla. Tämän vuoksi aiheellista olisi keskittyä työuupumuksen ennaltaehkäisyyn eikä sen hoitamiseen. Jatkossa tulisi kehittää erityisopettajien stressinhallintakeinoja, työuupumuksen ennaltaehkäisyyn keskittyviä interventioita ja pyrkiä vähentämään työuupumiseen liittyvää stigmaa.