Aviopuolisoiden rajoitettu omistusoikeustestamentti: testamentin toissijaismääräys ja lesken testamenttausvalta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan aviopuolisoiden rajoitettuja omistusoikeustestamentteja ja niiden toissijaismääräyksiä erityisesti lesken testamenttausvallan näkökulmasta. Tarkoituksena on erityisesti lainopin keinoin ja oikeusvertailua hyödyntämällä selvittää, miten aviopuolisonsa rajoitetulla omistusoikeustestamentilla perinyt leski voi määrätä omaisuudesta uudella testamentilla ja miten erilaiset toissijaismääräykset ja niihin liittyvät erityistilanteet tähän vaikuttavat. Keskiössä on näitä tilanteita koskevat testamentin tulkintaohjeet.

Aviopuolisoiden tekemät testamentit ovat usein keskinäisen testamentin muotoon tehtyjä rajoitettuja omistusoikeustestamentteja, joihin sisältyy ensimääräys lesken hyväksi ja tyypillisesti rintaperillisten tai muiden perillisten hyväksi tehty toissijaismääräys siitä, miten omaisuuden saajasta lesken kuoltua. Standardisoituneet tai jopa kätketyt toissijaismääräykset voivat aiheuttaa eri tilanteissa tulkintaongelmia, joilla voi olla vaikutusta myös lesken testamenttausvallan hahmottumiseen. Erityiskysymyksenä tutkielmassa käsitellään keskinäisen testamentin toissijaismääräyksen muuttamista rajoittavaa perintökaaren sääntelyä.

Toissijaismääräyksen seurauksena lesken disponointivallan lähtökohtana on, että hän voi määrätä testamentilla saamastaan omaisuudesta vapaasti elinaikanaan, mutta ei saa tehdä siitä testamenttia. Tutkielmassa on selvennetty ja tarkennettu sitä, mitä tämä testamenttausrajoitus käytännössä tarkoittaa ja pohdittu sitä, missä määrin testamentilla määrääminen on mahdollista. Tarkastelussa keskitytään sekä arvomääräiseen että esinekohtaiseen rajoitukseen, minkä lisäksi pohditaan surrogaattiperiaatteen merkitystä tässä kontekstissa.

Tutkielmassa on havaittu, että lesken testamenttausvaltaan voi aiheutua ennakoimattomiakin seurauksia esimerkiksi toissijaissaajan kuoleman vuoksi, jolloin lesken testamenttausvalta saattaa laajentua merkittävästikin. Tulkintaongelmien välttämiseksi toissijaismääräyksen muotoilussa tulisikin pyrkiä tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Testamenttausvallan rajoihin epävarmuutta puolestaan aiheuttaa lisäksi erityisesti perintökaaren 3 luvun sääntely, sillä lesken määräysvallassa olevan omaisuuden tarkka arvomäärä ja legaattien tehokkuus ratkeaa vasta leskenkin kuoltua. Epätyydyttävänä voi myös pitää omaisuuden siirtymistä sukuhaarasta toiseen, koska leski ei voi vedota tasinkoprivilegiin. Yhtenä ratkaisuna nykytilanteeseen olisi osituksen salliminen lesken eläessä, mikä edellyttäisi korkeimman oikeuden kannan muuttamista.