Terveysteknologiaa hyödyntävän painonhallintaintervention vaikutukset ylipainoisten odottajien syömiseen liittyvään minäpystyvyyteen sekä syömistottumuksiin

Abstract

Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet viime vuosina odottajien keskuudessa merkittävästi. Raskauden aikaisella liiallisella painonnousulla ja ennen raskautta todetulla ylipainolla tiedetään olevan merkitystä raskauden etenemisen sekä synnytyksen turvallisuuden näkökulmasta. Raskaus nähdään ajanjaksona hedelmällisenä hetkenä tehdä niin raskauden aikaiselle kuin myöhemmälle terveydelle edullisia elämäntapamuutoksia. Raskauden aikainen liiallisen painonnousun hallinta vaatii kuitenkin tietoista sitoutumista elämäntapamuutokseen ja tukea esimerkiksi terveysalan ammattilaiselta. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli arvioida näyttöön perustuvan, terveysteknologiaa hyödyntävän painonhallintaintervention vaikutuksia ylipainoisten odottajien syömiseen liittyvään minäpystyvyyteen ja syömiskäyttäytymiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää painonhallintaintervention soveltumista ylipainoisten odottajien syömiseen liittyvän minäpystyvyyden lisäämiseen ja syömiskäyttäytymisen edistämiseen. Tietoa voidaan hyödyntää ylipainoisten sekä lihavien raskaana olevien ja synnyttäneiden ohjauksen kehittämiseen.

Kvasikokeelliseen tutkimukseen osallistui 54 tutkittavaa raskauden aikana. Tutkittavat olivat yli 18-vuotiaita ylipainoisia tai lihavia odottajia. Terveysteknologiaa hyödyntävä painonhallintainterventio sisälsi terveydenhoitajan ohjausta motivoivan keskustelun keinoja hyödyntäen, tavoitteiden asettamista, aktiivisuuden seurantaa Oura-sormuksen avulla sekä ravitsemuksen seurantaa ruokapäiväkirjan avulla. Tutkittavat vastasivat syömiseen liittyvää minäpystyvyyttä sekä syömiskäyttäytymistä mittaaviin kyselyihin ennen intervention alkua, raskauden loppupuolella sekä synnytyksen jälkeen. Syömiseen liittyvää minäpystyvyyttä mitattiin validoidulla Weight Efficacy Life-Style Questionnaire (WEL) -mittarilla ja syömiskäyttäytymistä validoidulla Three-Factor Eating Questionnaire (TFEQ-R18) -mittarilla. Aineisto analysoitiin tilastollisesti R-ohjelmalla.

Tutkimuksen tulosten perusteella raskaana olevien ja sittemmin synnyttäneiden (n=38) syömiseen liittyvässä minäpystyvyydessä ja syömiskäyttäytymisessä ei tapahtunut tutkimuksen aikana tilastollisesti merkitsevää muutosta. Raskaana olevien ja sittemmin synnyttäneiden syömiseen liittyvä minäpystyvyys ja syömiskäyttäytyminen pysyi seuranta jakson aikana ennallaan. Ainoastaan syömiseen liittyvän minäpystyvyyden osalta syömiseen liittyvä hallinta tilanteissa, joissa koetaan fyysistä epämukavuutta, parani tilastollisesti merkitsevästi raskauden loppupuolella verrattuna lähtötilanteeseen (25,6 vs. 27,8, p=0,01209). Tutkimusten tulosten perusteella voitiin osoittaa myös, että syömiseen liittyvä minäpystyvyys on yhteydessä syömiskäyttäytymiseen haitallista syömiskäyttäytymistä vähentävästi.

Overweight and obesity have significantly increased among expectant mothers in recent years. Excessive weight gain during pregnancy and pre-pregnancy overweight are known to have implications for the progression of pregnancy and the safety of childbirth. Pregnancy is seen as a fertile period to make lifestyle changes beneficial for both pregnancy and person´s later health. However, managing excessive weight gain during pregnancy requires conscious commitment to lifestyle changes and support from healthcare professionals. The purpose of this Master's thesis was to assess the effects of evidence-based, health technology-assisted weight management intervention on eating-related self-efficacy and eating behavior among overweight expectant mothers. The aim of the study was to investigate the suitability of the weight management intervention for increasing eating-related self-efficacy and promoting eating behavior among overweight expectant mothers. The information gathered can be utilized to improve guidance for overweight and obese pregnant women during pregnancy and postpartum.

Fifty-four participants took part in a quasi-experimental study during pregnancy. The participants were overweight or obese expectant mothers and over 18 years old. The health technology-assisted weight management intervention included guidance from public health nurses utilizing motivational interviewing techniques, goal setting, activity monitoring using the Oura ring, and nutrition monitoring using a food diary. The participants responded to surveys measuring eating-related self-efficacy and eating behavior before the intervention, towards the end of pregnancy, and after childbirth. Eating-related self-efficacy was measured using the validated Weight Efficacy Life-Style Questionnaire (WEL) and eating behavior using the validated Three-Factor Eating Questionnaire (TFEQ-R18). The data were analyzed statistically using the R program.

Based on the study results, there was no statistically significant change in eating-related self-efficacy and eating behavior among pregnant and postpartum women (n=38) during the study period. Eating-related self-efficacy and eating behavior remained stable during the follow-up period. Only in terms of eating-related self-efficacy regarding managing eating in situations of physical discomfort, there was a statistically significant improvement towards the end of pregnancy compared to baseline (25.6 vs. 27.8, p=0.01209). The results also demonstrated that eating-related self-efficacy is associated with reducing harmful eating behavior.