Koulu osana neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palvelujärjestelmää : Monialaisia käsityksiä koulun roolista ja sen kehittämisestä

Abstract

Sosiaali-, terveys- ja sivistysalan toimijoista koostuva monialainen palvelujärjestelmä ei tällä hetkellä vastaa neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten ja heidän perheidensä tarpeisiin. Tässä laadullisessa fenomenografisessa tutkimuksessa otin palvelujärjestelmän tarkastelun kohteeksi sivistystoimen näkökulman. Koulu tavoittaa lähes kaikki suomalaiset nuoret ja on heille keskeinen elämänkulkua sekä hyvinvointia tukeva ympäristö. Tutkimukseni tavoitteena oli kuvata ja jäsentää monialaisen ammattilaisjoukon käsityksiä koulun roolista palvelujärjestelmässä. Tavoitteenani oli myös löytää vastauksia siihen, miten palvelujärjestelmää tulisi kehittää koulun osalta. Tutkimuksessa käyttämäni aineisto on peräisin Turun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön, nuorisopsykiatrian ja erityispedagogiikan yhteistyöhankkeesta. Marraskuussa 2022 käynnistyneen NEPSOS-hankkeen tarkoituksena on kehittää neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten palveluita. Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto koostui neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin on osallistunut sosiaalityön, nuorisopsykiatrian ja erityispedagogiikan ammattilaisia. Fenomenografisen analyysin tuloksena muodostui kaksi kuvauskategoriajärjestelmää. Ensimmäinen kuvauskategoriajärjestelmä sisälsi ammattilaisten käsitykset koulun roolista ja toinen palvelujärjestelmän kehittämistä koskevat käsitykset. Koulun rooliin liittyvät käsitykset muodostivat neljä kuvauskategoriaa: koulun tukitoimet, monialainen yhteistyö, koulu ympäristönä, ja yhteistyö kodin kanssa. Kehittämistä koskevien käsitysten kuvauskategoriat olivat yhteistyö, tiedonkulku, osaaminen, ja koulun käytännöt. Ammattilaisten käsitykset ilmensivät, että koululla on tukitoimissaan paljon vahvuuksia, mutta tukemiseen liittyy myös haasteita. Koulun rooli monialaisessa yhteistyössä nähtiin johtajana, aloitteentekijänä ja monialaisen yhteistyön tarvitsijana. Monialaista yhteistyötä haastaa se, ettei koulu saa tietoa nuoresta palvelujärjestelmän muilta toimijoilta. Käsitysten mukaan koulujärjestelmässä viime vuosikymmeninä tapahtuneet muutokset syrjivät neuropsykiatrisesti oireilevia nuoria. Koulun rooli nähtiin keskeiseksi nuoren arkiympäristön ja tulevaisuuden kannalta. Koulun yhteistyö kodin kanssa tukee nuorta ja perhettä, mutta yhteistyötä voi haastaa luottamuksen rakentamiseen vaadittu työmäärä. Huoltajat saattavat ajatella, etteivät nuoren koti- ja terveysasiat kuulu koululle. Myös koulussa saatetaan ajatella tällä tavalla. Monialaista yhteistyötä voitaisiin kehittää jalkauttamalla tukea kouluun ja selkiyttämällä työnkuvia ja vastuunjakoa. Koululla on arvokasta tietoa nuoren arjesta, joten tiedonkulkua koulusta ja kouluun tulisi parantaa toimijoiden välillä. Käsitysten mukaan osaamista tulisi kehittää opettajankoulutuksesta alkaen erityisesti monialaisen yhteistyön ja neuropsykiatrisen osaamisen aihealueilla. Koulun käytäntöihin toivottiin käsityksissä neuropsykiatrisesti oireilevia nuoria tukevia parannuksia. Struktuuri, työrauha ja kuntoutuksellisen toiminnan jalkauttaminen osaksi kouluarkea olivat ammattilaisten käsitysten mukaan toimivia koulun tukitoimia. Koulun tulisi kiinnittää huomiota vahvaan yleiseen tukeen, josta on hyötyä neuropsykiatrisesti oireileville nuorille ja samanaikaisesti kaikille muillekin oppijoille. Toimiva monialainen yhteistyö vaatii ammattilaisilta aktiivista toimijuutta ja tiedonkulkuun liittyviin säännöksiin perehtymistä. Palvelujärjestelmän toiminta vaatii sen toimijoilta interprofessionaalista työotetta monialaisen yhteistyön toteuttamisessa.