Lainamuotoinen joukkorahoitus : Edustautumisjärjestys ja esinevakuudet
Sauren, Annika (2024-05-03)
Lainamuotoinen joukkorahoitus : Edustautumisjärjestys ja esinevakuudet
(03.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646458
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646458
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan lainamuotoista joukkorahoitusta ja lainan turvaksi annettavia esinevakuuksia, joita hallinnoi ja säilyttää muodollisjuridisena vakuudensaajana vakuusagentti. Tutkielmassa selvennetään voimassa olevan oikeuden sisältöä koskien edustajan muodollisjuridista asemaa lainamuotoisessa joukkorahoituksessa ja sekä tutkitaan, liittyykö esinevakuuksien perustamiseen soveltamis- tai yhteensovitusongelmia lainamuotoisen joukkorahoituksen osalta.
Tutkielma keskittyy voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämiseen ja sen metodi on lainopillinen. Käytetyt lähteet keskittyvät pääosin voimassa olevan oikeuden tulkinnassa hallituksen esitöihin, muihin lainvalmisteluaineistoihin ja aihetta käsittelevään oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskäytäntöön tai ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen viitataan vain tarpeellisin osin.
Tutkielmassa havaittiin, että joukkolainanhaltijoista annetun lain (25.8.2017/574) mukaan perustettu edustajan muodollisjuridinen asema toteuttaa ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta tutkielmassa esitetyistä muista mahdollisista edustajamalleista parhaiten. Tästä huolimatta myös välihenkilöjärjestely ja fidusiaaristen oikeustoimien konstruktio todetaan kohtuullisen toimiviksi edustajamalleiksi.
Vakuusoikeuden yleisten oppien sovittaminen lainan takaisinmaksua turvaavan esinevakuusoikeuden perustamiseksi huomattiin tutkimuksessa toimivan lainamuotoisessa joukkorahoituksessa varsin hyvin. Tehokkaan panttauksen perusedellytykset, eli panttaussopimus, panttauksen causa, pantinantajan panttauskompetenssi sekä julkivarmistus, toteutuvat lainamuotoisessa joukkorahoituksessa tyydyttävällä tavalla. Yksi mahdollinen järjestelyn perustamisen heikkous todettiin kohdistuvan panttauksen tahdonmuodostukseen, erityisesti suhteessa muihin muodollisjuridisiin edustajamalleihin kuin joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetun lain mukaiseen edustajamalliin. Lisäksi oikeudellisia yhteensovitusongelmia huomattiin olevan takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (19.3.1999/361) mukaisten luotonantajalle säädettyjen tiedonsaantivelvollisuuksien kohdistumisessa luotonantajiin, sillä sanamuodon mukaisesti tulkittuna laki asettaisi lainamuotoisessa joukkorahoituksessa tiedoiltaan hajanaiselle joukolle ei-ammattimaisia ja ammattimaisia sijoittajia tiedonantovelvollisuuden vierasvelkavakuuden antajaa kohtaan. Edellinen vaatii tutkielmassa todetuin tavoin tarkennusta joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annettuun lakiin (1.4.2022/203).
Tutkielma keskittyy voimassa olevan oikeuden sisällön selvittämiseen ja sen metodi on lainopillinen. Käytetyt lähteet keskittyvät pääosin voimassa olevan oikeuden tulkinnassa hallituksen esitöihin, muihin lainvalmisteluaineistoihin ja aihetta käsittelevään oikeuskirjallisuuteen. Oikeuskäytäntöön tai ulkomaiseen oikeuskirjallisuuteen viitataan vain tarpeellisin osin.
Tutkielmassa havaittiin, että joukkolainanhaltijoista annetun lain (25.8.2017/574) mukaan perustettu edustajan muodollisjuridinen asema toteuttaa ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta tutkielmassa esitetyistä muista mahdollisista edustajamalleista parhaiten. Tästä huolimatta myös välihenkilöjärjestely ja fidusiaaristen oikeustoimien konstruktio todetaan kohtuullisen toimiviksi edustajamalleiksi.
Vakuusoikeuden yleisten oppien sovittaminen lainan takaisinmaksua turvaavan esinevakuusoikeuden perustamiseksi huomattiin tutkimuksessa toimivan lainamuotoisessa joukkorahoituksessa varsin hyvin. Tehokkaan panttauksen perusedellytykset, eli panttaussopimus, panttauksen causa, pantinantajan panttauskompetenssi sekä julkivarmistus, toteutuvat lainamuotoisessa joukkorahoituksessa tyydyttävällä tavalla. Yksi mahdollinen järjestelyn perustamisen heikkous todettiin kohdistuvan panttauksen tahdonmuodostukseen, erityisesti suhteessa muihin muodollisjuridisiin edustajamalleihin kuin joukkolainanhaltijoiden edustajasta annetun lain mukaiseen edustajamalliin. Lisäksi oikeudellisia yhteensovitusongelmia huomattiin olevan takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (19.3.1999/361) mukaisten luotonantajalle säädettyjen tiedonsaantivelvollisuuksien kohdistumisessa luotonantajiin, sillä sanamuodon mukaisesti tulkittuna laki asettaisi lainamuotoisessa joukkorahoituksessa tiedoiltaan hajanaiselle joukolle ei-ammattimaisia ja ammattimaisia sijoittajia tiedonantovelvollisuuden vierasvelkavakuuden antajaa kohtaan. Edellinen vaatii tutkielmassa todetuin tavoin tarkennusta joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annettuun lakiin (1.4.2022/203).