Kahdesti käännetty : Jane Austenin romaanin Sense and Sensibility suomennosten kielen piirteiden analyysi
Kaura, Jaana (2024-05-01)
Kahdesti käännetty : Jane Austenin romaanin Sense and Sensibility suomennosten kielen piirteiden analyysi
(01.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646540
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060646540
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan käännöskieltä ja uudelleenkääntämistä vertailemalla kahta Jane Austenin romaanin Sense and Sensibility suomennosta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista on vanhan käännöksen kieli ja millaista uuden. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miltä saadut tulokset näyttävät uudelleenkääntämisen tutkimuksen valossa.
Tutkielman aineisto koostuu 30 sivun mittaisista otteista vuonna 1811 julkaistusta alkuteoksesta sekä sen suomennoksista. Järki ja tunteet -ensisuomennoksen on laatinut Aune Brotherus, ja se ilmestyi vuonna 1952 WSOY:n julkaisemana. Samannimisen uudelleensuomennoksen on kääntänyt Kersti Juva ja julkaissut Kustannusosakeyhtiö Teos vuonna 2020. Aineisto käsittää sekä kertovaa tekstiä että dialogiosuuksia. Analyysi on monivaiheinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan virkejakoa, temporaali- ja referatiivirakenteiden käyttöä sekä sanaston tyylipiirteitä.
Analyysi osoitti, että käännökset poikkeavat toisistaan virkejaoltaan. Ensikäännöksessä on jaoteltu alkuteoksen pitkiä virkkeitä lyhyemmiksi erillisiksi virkkeiksi, minkä vuoksi käännös on paikoin verrattain nopealukuinen ja sen kieli selostavaa. Uudelleenkäännöksessä virkejako on lähes täysin alkuteoksen mukainen. Siinä virkkeet ovat pitkiä ja polveilevia, kuten Austenillakin, mutta käännös välittää alkuteoksen ajatukset ehyinä.
Kummassakin käännöksessä esiintyy runsaasti temporaali- ja referatiivirakenteita, eivätkä ne poikkea tässä suhteessa olennaisesti toisistaan. Lähdetekstin ominaisuuksien vuoksi temporaalirakenne on käännöksissä erittäin frekventti, ja myös referatiivirakennetta on hyödynnetty usein siitä huolimatta, että rakenteella ei ole vastinetta lähdekielessä.
Sanaston tyylipiirteiden perusteella ei voida esittää, että vanha käännös olisi erityisen ikääntynyt. Etenkin uudelleenkäännöksessä voimistetaan alkuteoksen merkitysvivahteita ja väritetään ilmaisua runsain kielikuvin. Uudelleenkäännöksessä alkuteoksen ironia välittyy sanavalintojen ansiosta selvästi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uudelleenkäännös on ensikäännöstä tarkempi, mutta ensikäännöksessä kuitenkin vain osa tekstistä on alkuteokseen nähden yksinkertaisempaa. Järki ja tunteet -romaanin uudelleenkääntäminen voidaan ymmärtää teoksen klassikkoaseman sekä käännösten niin sanotun sukupolvitehtävän kautta.
Tutkielman aineisto koostuu 30 sivun mittaisista otteista vuonna 1811 julkaistusta alkuteoksesta sekä sen suomennoksista. Järki ja tunteet -ensisuomennoksen on laatinut Aune Brotherus, ja se ilmestyi vuonna 1952 WSOY:n julkaisemana. Samannimisen uudelleensuomennoksen on kääntänyt Kersti Juva ja julkaissut Kustannusosakeyhtiö Teos vuonna 2020. Aineisto käsittää sekä kertovaa tekstiä että dialogiosuuksia. Analyysi on monivaiheinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan virkejakoa, temporaali- ja referatiivirakenteiden käyttöä sekä sanaston tyylipiirteitä.
Analyysi osoitti, että käännökset poikkeavat toisistaan virkejaoltaan. Ensikäännöksessä on jaoteltu alkuteoksen pitkiä virkkeitä lyhyemmiksi erillisiksi virkkeiksi, minkä vuoksi käännös on paikoin verrattain nopealukuinen ja sen kieli selostavaa. Uudelleenkäännöksessä virkejako on lähes täysin alkuteoksen mukainen. Siinä virkkeet ovat pitkiä ja polveilevia, kuten Austenillakin, mutta käännös välittää alkuteoksen ajatukset ehyinä.
Kummassakin käännöksessä esiintyy runsaasti temporaali- ja referatiivirakenteita, eivätkä ne poikkea tässä suhteessa olennaisesti toisistaan. Lähdetekstin ominaisuuksien vuoksi temporaalirakenne on käännöksissä erittäin frekventti, ja myös referatiivirakennetta on hyödynnetty usein siitä huolimatta, että rakenteella ei ole vastinetta lähdekielessä.
Sanaston tyylipiirteiden perusteella ei voida esittää, että vanha käännös olisi erityisen ikääntynyt. Etenkin uudelleenkäännöksessä voimistetaan alkuteoksen merkitysvivahteita ja väritetään ilmaisua runsain kielikuvin. Uudelleenkäännöksessä alkuteoksen ironia välittyy sanavalintojen ansiosta selvästi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uudelleenkäännös on ensikäännöstä tarkempi, mutta ensikäännöksessä kuitenkin vain osa tekstistä on alkuteokseen nähden yksinkertaisempaa. Järki ja tunteet -romaanin uudelleenkääntäminen voidaan ymmärtää teoksen klassikkoaseman sekä käännösten niin sanotun sukupolvitehtävän kautta.