YSE 1998 30 § mukainen urakoitsijan vastuu
Hirvinen, Tuisku (2024-05-06)
YSE 1998 30 § mukainen urakoitsijan vastuu
(06.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060645635
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060645635
Tiivistelmä
Tutkimusaiheenani on urakoitsijan vastuu rakennusvirheistä takuuajan päätyttyä. Minkälainen vastuu urakoitsijalla on rakennusvirheistä nykyisen lainsäädännön, yleisten sopimusehtojen ja oikeuskäytännön osalta sekä miten vastuu kohdentuu? Tällä hetkellä urakoitsijan vastuu perustuu YSE 1998 Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin, minkä mukaan lähtökohtana on kahden vuoden takuuaika. YSE 1998 30 § mukaan urakoitsija vastaa takuuajan jälkeen virheistä, joiden tilaaja näyttää aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä, täyttämättä jääneestä suorituksesta tai sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä, mikäli tilaaja ei ole kohtuudella voinut havaita virhettä vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana. Näistä virheistä urakoitsija on vastuussa kymmenen vuotta. Keskityn tutkielmassani virhevastuun ulottamiseen takuuajan jälkeiseen aikaan ja sen edellytyksiin.
Rakentamisen laadun vaatimukset kasvavat jatkuvasti muun muassa hiilijalanjäljen pienentämisen sekä home- ja kosteusongelmien välttämisen myötä. Uuden rakentamislain avulla pyritään parantamaan muun muassa rakentamisen laatua sekä kohdentamaan enemmän vastuuta päävastuulliselle toteuttajalle. Tällä pyritään parantamaan rakentamisen laatua ja vastuuta kestävämpään suuntaan sekä selkeyttämään vastuukysymyksiä.
Tutkin aihetta pääasiassa rakennusoikeudellisesta ja sopimusoikeudellisesta näkökulmasta, sekä tulen esittämään omaa pohdintaa uudistuneen, vuonna 2025 voimaan astuvan rakentamislain vaikutuksesta urakoitsijan vastuuseen ja rakentamisen laatuun. Tutkielman tarkoituksena on selventää vallitsevaa oikeustilannetta ja pohtia uuden rakentamislain vaikutuksia nykytilanteeseen. Tutkimusmetodina lainopillinen sekä de lege ferenda -tutkimus.
Tutkielmani keskeisenä tutkimustuloksena on YSE 1998 Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 30 §:n merkitys urakoitsijan vastuun rajoittamisessa sekä urakoitsijan virhevastuun kohdentumisen edellytyksistä oikeuskäytännössä. Urakoitsijan suorituksessa on virhe, mikäli se poikkeaa urakkasopimuksen mukaisesta työntuloksesta tilaajalle epäedullisesti. Törkeän laiminlyönnin arviointi on haastavaa erilaisten olosuhteiden myötä, mutta pääsääntöisesti arvioinnissa on otettu huomioon virheestä aiheutuneiden vahinkojen laajuus ja vakavuus, voimassa olevien rakentamismääräysten noudattamatta jättäminen sekä urakoitsijan tietoinen riskinotto.
Uudistuneen rakentamislain lopullinen, varsin kritisoitu ja karsittu versio ei lopulta tuo juuri muutoksia rakentajan vastuuseen, toisin kuin lakimuutoksen oli tarkoitus. Merkittävimpiä muutoksia rakentamisen vastuun osalta on päävastuulliselle toteuttajalle siirretty vastuu rakennushankkeen toteuttamisesta. Rakentamisen valvonnan lisääminen tulee kuitenkin todennäköisesti parantamaan rakentamisen laatua. Uuden rakentamislain astuessa voimaan, tulee rakentajan vastuu edelleen perustumaan Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin kuten muissakin Pohjoismaissa.
Rakentamisen laadun vaatimukset kasvavat jatkuvasti muun muassa hiilijalanjäljen pienentämisen sekä home- ja kosteusongelmien välttämisen myötä. Uuden rakentamislain avulla pyritään parantamaan muun muassa rakentamisen laatua sekä kohdentamaan enemmän vastuuta päävastuulliselle toteuttajalle. Tällä pyritään parantamaan rakentamisen laatua ja vastuuta kestävämpään suuntaan sekä selkeyttämään vastuukysymyksiä.
Tutkin aihetta pääasiassa rakennusoikeudellisesta ja sopimusoikeudellisesta näkökulmasta, sekä tulen esittämään omaa pohdintaa uudistuneen, vuonna 2025 voimaan astuvan rakentamislain vaikutuksesta urakoitsijan vastuuseen ja rakentamisen laatuun. Tutkielman tarkoituksena on selventää vallitsevaa oikeustilannetta ja pohtia uuden rakentamislain vaikutuksia nykytilanteeseen. Tutkimusmetodina lainopillinen sekä de lege ferenda -tutkimus.
Tutkielmani keskeisenä tutkimustuloksena on YSE 1998 Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen 30 §:n merkitys urakoitsijan vastuun rajoittamisessa sekä urakoitsijan virhevastuun kohdentumisen edellytyksistä oikeuskäytännössä. Urakoitsijan suorituksessa on virhe, mikäli se poikkeaa urakkasopimuksen mukaisesta työntuloksesta tilaajalle epäedullisesti. Törkeän laiminlyönnin arviointi on haastavaa erilaisten olosuhteiden myötä, mutta pääsääntöisesti arvioinnissa on otettu huomioon virheestä aiheutuneiden vahinkojen laajuus ja vakavuus, voimassa olevien rakentamismääräysten noudattamatta jättäminen sekä urakoitsijan tietoinen riskinotto.
Uudistuneen rakentamislain lopullinen, varsin kritisoitu ja karsittu versio ei lopulta tuo juuri muutoksia rakentajan vastuuseen, toisin kuin lakimuutoksen oli tarkoitus. Merkittävimpiä muutoksia rakentamisen vastuun osalta on päävastuulliselle toteuttajalle siirretty vastuu rakennushankkeen toteuttamisesta. Rakentamisen valvonnan lisääminen tulee kuitenkin todennäköisesti parantamaan rakentamisen laatua. Uuden rakentamislain astuessa voimaan, tulee rakentajan vastuu edelleen perustumaan Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin kuten muissakin Pohjoismaissa.