Yleis- ja asemakaavasta aiheutuva kohtuuton haitta oikeuskäytännössä

Abstract

Lähtökohtaisesti kaavan laatiminen ei saa aiheuttaa maanomistajalle tai muulle oikeudenhaltijalle kohtuutonta haittaa. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten kohtuuttomuutta on arvioitu oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä. Tutkimuskysymyksenä on: Milloin kaavasta aiheutuva haitta maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle on kohtuuton ja miten kohtuuttomuutta tulee arvioida? Voimassa olevan oikeuden tulkinnan ja systematisoinnin ohella, tutkielmassa tarkastellaan kohtuuden käsitteen teoreettista sekä historiallista taustaa ja sisältöä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miten perusoikeudet ilmenevät maankäyttö- ja rakennuslain kohtuuttomuuskieltoa koskevassa viitekehyksessä sekä miten oikeudelliset periaatteet ohjaavat ja rajoittavat kaavan laatijan harkintavaltaa. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tulkintamenetelmä on systemaattinen. Lähdemateriaalina ovat lait, lainvalmisteluaineistot, oikeuskirjallisuus sekä korkeimman hallinto oikeuden ja hallinto-oikeuksien päätökset.

Tutkielmassa osoitetaan, että kaavan laatijalla on huomattavasti harkintavaltaa kaavan laadinnassa. Kaavapäätösten oikeudellisessa arvioinnissa tuomioistuimien toimivalta on vakiintunut koskemaan vain kaavan lainmukaisuutta, siten kaavan tarkoituksenmukaisuuden arviointi ei kuulu tuomioistuimille. Oikeuskäytännön tarkastelusta ilmenee, että kohtuuttomuuteen vedotaan valituksissa usein, mutta harvoin tehokkaasti. Kohtuuttoman haitan arviointi on tapauskohtaista kokonaisarviointia, jossa tulee huomioida muun muassa yleinen etu, kaavalle asetetut tavoitteet ja haitan kärsijälle samalla kaavapäätöksellä muodostuva hyöty. Yleisellä tasolla, juridisena konstruktiona, kohtuuttomuus tarkoittaa sitä, että haitan kärsijälle muodostuva haitta on suurempi kuin muille tahoille kaavapäätöksestä aiheutuva hyöty tai haitan väheneminen.

Tutkielmassani selvitetyn lainsäädännön, oikeuskirjallisuuden ja oikeuskäytännön perusteella esitän kolme teesiä, joiden ohjaamana kohtuuden teoreettinen ja historiallinen konstruktio sekä perusoikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin: 1) Kunnan kaavoitusmonopoli tulee purkaa ja kaavoitus toteuttaa valtakunnallisen viraston toimesta tai ainakin kaavapäätökset tulisi alistaa sellaiselle. 2) Valitusoikeutta tulisi laajentaa siten että valittaminen olisi mahdollista myös tarkoituksenmukaisuusperusteilla. 3) Kohtuullisuuden käsitettä tulisi tarkentaa alinormeilla.