Kunpa häntä ei kiusattaisi – kunpa hän ei kiusaisi : Fenomenografinen tutkimus koulukiusaamisen käsityksistä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista
Junnila, Inka; Himilä, Julia (2024-05-10)
Kunpa häntä ei kiusattaisi – kunpa hän ei kiusaisi : Fenomenografinen tutkimus koulukiusaamisen käsityksistä Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista
Junnila, Inka
Himilä, Julia
(10.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048401
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061048401
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millaisia käsityksiä kiusaamisesta voidaan havaita Helsingin
sanomien mielipidekirjoituksista, sekä miten kirjoittajan rooli kytkeytyy näihin käsityksiin vuosina
2020–2023.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, fenomenografista tutkimusmenetelmää hyödyntäen.
Aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkoarkistoista aikavälillä 01.01.2020-29.03.2023.
Mielipidekirjoitusten valitsemisessa ja rajaamisessa hyödynnettiin hakusanoja: kiusaaminen,
koulukiusaaminen, kiusaaja ja kiusattu. Lopullisen rajauksen jälkeen tarkennettu aineisto koostui
kuudestatoista (16) mielipidekirjoituksesta.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kiusaaminen ymmärretään negatiivisena toimintana,
vuodesta ja kirjoittajan taustasta riippuen, mutta käsitteen tarkempi määrittäminen eroaa kirjoittajan
lähtökohdista ja asenteista poiketen. Huomattavaa on, miten moni mielipide painottaa primaaritason
puuttumista kiusaamiseen, sekä eri alojen yhteistyötä aiheen parissa. Erityisesti koulu ja siellä
annettavat tunne- ja vuorovaikutustaitoihin tähtäävät menetelmät nähdään tärkeänä. Tutkimus osoittaa
myös, että niin yksityishenkilöt kuin ammattihenkilöt kokevat tarpeen puhua kiusattujen ja kiusaajien
puolesta. Yksityishenkilöiden käsitykset perustuivat omakohtaisiin kokemuksiin ja ammattihenkilöt
korostivat niiden lisäksi tutkimuskirjallisuutta. Ammattihenkilöt näkivät kiusaamisen moniuloitteisena
haasteena, johon täytyy puuttua ennaltaehkäisevästi ja systemaattisesti. He painottivat yhteistyön
merkitystä, kun taas yksityishenkilöt kokivat ratkaisuna instituutioiden muuttamisen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kasvatusalan, sekä monen muun sosiaalityön tahon parissa,
sillä laaja tietoisuus aiheesta on välttämätöntä. Lisäksi tulokset ovat arvokasta tietoa erilaisista
kiusaamisen käsityksistä, sillä erilaisten näkemysten ymmärrys edistää tietoisuutta aiheesta. Tämän
tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa, joissa halutaan selvittää yhteiskunnan
tietoisuutta, ymmärrystä ja näkemyksiä kiusaamisesta. Tulevaisuudessa kiusaamisen kuriin saaminen
vaatii kattavasti erilaista tutkimustietoa ja tämä tutkimus edustaa kenttää uudella tutkimuskulmallaan.
sanomien mielipidekirjoituksista, sekä miten kirjoittajan rooli kytkeytyy näihin käsityksiin vuosina
2020–2023.
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin, fenomenografista tutkimusmenetelmää hyödyntäen.
Aineisto kerättiin Helsingin Sanomien verkkoarkistoista aikavälillä 01.01.2020-29.03.2023.
Mielipidekirjoitusten valitsemisessa ja rajaamisessa hyödynnettiin hakusanoja: kiusaaminen,
koulukiusaaminen, kiusaaja ja kiusattu. Lopullisen rajauksen jälkeen tarkennettu aineisto koostui
kuudestatoista (16) mielipidekirjoituksesta.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että kiusaaminen ymmärretään negatiivisena toimintana,
vuodesta ja kirjoittajan taustasta riippuen, mutta käsitteen tarkempi määrittäminen eroaa kirjoittajan
lähtökohdista ja asenteista poiketen. Huomattavaa on, miten moni mielipide painottaa primaaritason
puuttumista kiusaamiseen, sekä eri alojen yhteistyötä aiheen parissa. Erityisesti koulu ja siellä
annettavat tunne- ja vuorovaikutustaitoihin tähtäävät menetelmät nähdään tärkeänä. Tutkimus osoittaa
myös, että niin yksityishenkilöt kuin ammattihenkilöt kokevat tarpeen puhua kiusattujen ja kiusaajien
puolesta. Yksityishenkilöiden käsitykset perustuivat omakohtaisiin kokemuksiin ja ammattihenkilöt
korostivat niiden lisäksi tutkimuskirjallisuutta. Ammattihenkilöt näkivät kiusaamisen moniuloitteisena
haasteena, johon täytyy puuttua ennaltaehkäisevästi ja systemaattisesti. He painottivat yhteistyön
merkitystä, kun taas yksityishenkilöt kokivat ratkaisuna instituutioiden muuttamisen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kasvatusalan, sekä monen muun sosiaalityön tahon parissa,
sillä laaja tietoisuus aiheesta on välttämätöntä. Lisäksi tulokset ovat arvokasta tietoa erilaisista
kiusaamisen käsityksistä, sillä erilaisten näkemysten ymmärrys edistää tietoisuutta aiheesta. Tämän
tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkotutkimuksissa, joissa halutaan selvittää yhteiskunnan
tietoisuutta, ymmärrystä ja näkemyksiä kiusaamisesta. Tulevaisuudessa kiusaamisen kuriin saaminen
vaatii kattavasti erilaista tutkimustietoa ja tämä tutkimus edustaa kenttää uudella tutkimuskulmallaan.