Irreaalioiden kääntäminen Margaret Atwoodin teoksen The Handmaid’s Talen suomennoksessa ja saksannoksessa
Ruohonen, Suvi (2024-05-22)
Irreaalioiden kääntäminen Margaret Atwoodin teoksen The Handmaid’s Talen suomennoksessa ja saksannoksessa
(22.05.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753919
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753919
Tiivistelmä
Kääntäjän voi olla haasteellista kääntää kulttuurisidonnaisia ilmaisuja eli reaalioita, sillä ne ovat nimensä mukaisesti sidottuja lähtökulttuuriin. Tässä tutkimuksessa käsitellään irreaalialioiden eli fiktiivisestä maailmasta peräisin olevia kulttuurisidonnaisten ilmaisujen kääntämistä.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten irreaaliat on käännetty englannista suomen ja saksan kielille ja millaisia käännösstrategioita irreaalioiden kääntämisessä on käytetty. Analysoin irreaalioiden käännöksiä Ritva Leppihalmeen (2001) käännösstrategiajaottelun (vierassanan käyttäminen, käännöslaina, selittävä käännös, kulttuurinen adaptaatio, yläkäsite, poisto, toistuvat reaaliat ja käännösstrategioiden yhdistäminen) avulla sekä vieraannuttamisen ja kotouttamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkin, miten tekstikonteksti ja irreaalioden kategoria on aineistossani vaikuttanut käännösstrategian valintaan ja miten kohdekieli on vaikuttanut strategian valintaan. Tutkimusaineistona käytän Margaret Atwoodin teosta The Handmaid’s Tale (2017) ja Matti Kannoston tekemää suomenkielistä käännöstä Orjattaresi (Tammi, 2017) ja Helga Pfetschin tekemää saksankielistä käännöstä Der Report der Magd (Piper Verlag, 2019). Kyseinen teos on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja teoksessa esiintyy paljon irreaalioita, minkä vuoksi tämä teos valikoitui tutkimuksen kohteeksi.
Tutkimusaineistosta löytyi 175 irreaaliaa, jotka jaettiin viiteen eri kategoriaan: 1. yhteiskunnalliset tapahtumat, käytännöt ja tavat, 2. henkilön asema tai tehtävä, 3. instituutiot, organisaatiot ja liikkeet, 4. kulttuuriset ilmiöt (nimet, rituaalit, sanonnat ja eleet) ja 5. aineellisen kulttuurin irreaaliat (esineet, vaatteet, autot ja ruuat). Irreaalioita tarkastellaan analyysiosiossa kategorioittain ja käännösstrategioittain.
Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä suomentaja ja saksantaja ovat käyttäneet eniten käännöslainastrategiaa. Saksannoksissa on käytetty enemmän vierassanastrategiaa kuin suomennoksissa, mikä voi johtua siitä, että saksan kieli on lähellä englannin kieltä. Vieraannuttavaa strategian avulla käännös säilyy uskottavana ja irreaalioissa säilyy niiden vieraus. Suomennoksissa on käytetty enemmän selittävää käännöstä.
Irreaalian kategorialla on tulosten perusteella jonkin verran vaikutusta käännösstrategian valintaan. Esimerkiksi henkilön asemaan tai tehtävään liittyvät nimikkeet on usein käännetty käännöslainastrategialla, sillä nimikkeiden on oltava lyhyitä ja ytimekkäitä. Sitä vastoin tapahtumat, käytännöt ja tavat -kategorian suhteellisen moni irreaalia on käännetty selittävästi, mikä voi johtua siitä, että ne ovat vaikeasti ymmärrettävissä ja tärkeitä juonen ymmärtämisen kannalta. Myös moni kulttuuristen ilmiöiden ja aineellisen kulttuurin irreaalioista on käännetty selittävästi. Kääntäjää on saattanut haluta tuoda lähtökulttuurin dystooppista maailmaa lukijalle tutummaksi. Aineellisen kulttuurin irreaalioista suhteellisen moni irreaalia on käännetty vierassanalla. Tällaiset sanat ovat kuitenkin yksityiskohtia, joita ei ole tarpeellista kääntää.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten irreaaliat on käännetty englannista suomen ja saksan kielille ja millaisia käännösstrategioita irreaalioiden kääntämisessä on käytetty. Analysoin irreaalioiden käännöksiä Ritva Leppihalmeen (2001) käännösstrategiajaottelun (vierassanan käyttäminen, käännöslaina, selittävä käännös, kulttuurinen adaptaatio, yläkäsite, poisto, toistuvat reaaliat ja käännösstrategioiden yhdistäminen) avulla sekä vieraannuttamisen ja kotouttamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkin, miten tekstikonteksti ja irreaalioden kategoria on aineistossani vaikuttanut käännösstrategian valintaan ja miten kohdekieli on vaikuttanut strategian valintaan. Tutkimusaineistona käytän Margaret Atwoodin teosta The Handmaid’s Tale (2017) ja Matti Kannoston tekemää suomenkielistä käännöstä Orjattaresi (Tammi, 2017) ja Helga Pfetschin tekemää saksankielistä käännöstä Der Report der Magd (Piper Verlag, 2019). Kyseinen teos on kansainvälisesti hyvin tunnettu ja teoksessa esiintyy paljon irreaalioita, minkä vuoksi tämä teos valikoitui tutkimuksen kohteeksi.
Tutkimusaineistosta löytyi 175 irreaaliaa, jotka jaettiin viiteen eri kategoriaan: 1. yhteiskunnalliset tapahtumat, käytännöt ja tavat, 2. henkilön asema tai tehtävä, 3. instituutiot, organisaatiot ja liikkeet, 4. kulttuuriset ilmiöt (nimet, rituaalit, sanonnat ja eleet) ja 5. aineellisen kulttuurin irreaaliat (esineet, vaatteet, autot ja ruuat). Irreaalioita tarkastellaan analyysiosiossa kategorioittain ja käännösstrategioittain.
Analyysin tulosten perusteella voidaan todeta, että sekä suomentaja ja saksantaja ovat käyttäneet eniten käännöslainastrategiaa. Saksannoksissa on käytetty enemmän vierassanastrategiaa kuin suomennoksissa, mikä voi johtua siitä, että saksan kieli on lähellä englannin kieltä. Vieraannuttavaa strategian avulla käännös säilyy uskottavana ja irreaalioissa säilyy niiden vieraus. Suomennoksissa on käytetty enemmän selittävää käännöstä.
Irreaalian kategorialla on tulosten perusteella jonkin verran vaikutusta käännösstrategian valintaan. Esimerkiksi henkilön asemaan tai tehtävään liittyvät nimikkeet on usein käännetty käännöslainastrategialla, sillä nimikkeiden on oltava lyhyitä ja ytimekkäitä. Sitä vastoin tapahtumat, käytännöt ja tavat -kategorian suhteellisen moni irreaalia on käännetty selittävästi, mikä voi johtua siitä, että ne ovat vaikeasti ymmärrettävissä ja tärkeitä juonen ymmärtämisen kannalta. Myös moni kulttuuristen ilmiöiden ja aineellisen kulttuurin irreaalioista on käännetty selittävästi. Kääntäjää on saattanut haluta tuoda lähtökulttuurin dystooppista maailmaa lukijalle tutummaksi. Aineellisen kulttuurin irreaalioista suhteellisen moni irreaalia on käännetty vierassanalla. Tällaiset sanat ovat kuitenkin yksityiskohtia, joita ei ole tarpeellista kääntää.