Tukirankojen käyttöönottoa edistävät ja estävät tekijät terveydenhuollon alalla : Huomioita uuden teknologian käyttöönotosta työjärjestelmän kannalta
Alho, Karoliina (2024-06-18)
Tukirankojen käyttöönottoa edistävät ja estävät tekijät terveydenhuollon alalla : Huomioita uuden teknologian käyttöönotosta työjärjestelmän kannalta
Alho, Karoliina
(18.06.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457557
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024062457557
Tiivistelmä
Teknologia muuttuu ja kehittyy nopeasti terveydenhuollon alalla, ja siitä haetaan ratkaisuja useisiin ongelmiin, kuten potilaiden hoidon laadun ja toiminnan tehokkuuden parantamiseen. Toisaalta uudet teknologiat aiheuttavat kustannuksia ja uusia vaatimuksia niin terveydenhuollon henkilökunnalle kuin koko organisaatiollekin. Tämän vuoksi on merkittävän tärkeää tunnistaa uuden teknologian erityispiirteitä ja arvioida niiden sopivuutta terveydenhuollon alalle. Tukirankoja hyödynnetään fyysisen työn apuvälineenä eri aloilla yhä enemmän, mutta tutkimukset niiden käytöstä tai hyödyistä terveydenhuollossa ovat vielä harvassa. Tämä tutkielma keskittyy käsittelemään tukirankateknologian nykytilannetta terveysalalla erityisesti tieto- ja työjärjestelmänäkökulmista lisäten ymmärrystä aiheen kokonaiskuvasta.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää tukirankateknologian käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä terveydenhuoltoalalla. Tutkimuksen tarkoituksena on esittää ehdotuksia siitä, mitä tekijöitä tukirankojen käyttöönotossa tulisi huomioida terveyspalveluiden työympäristössä, ja millaisissa tilanteissa tukirankateknologiaa olisi perusteltua hyödyntää tässä kontekstissa. Tutkielmassa käsitellään lisäksi tukirankojen käytännön soveltamisesta aiheutuvia vaikutuksia terveydenhuollon alan työjärjestelmässä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena suomalaisessa yksityisessä terveydenhuollon alan yrityksessä. Aineistoa kerättiin teemahaastatteluiden avulla terveydenhuollon toimijoilta organisaatiosta, jossa on esiintynyt kiinnostusta tukirankojen hyödyntämisen tarjoamista mahdollisuuksista. Tutkielman teoriaosuutta varten kerättiin aiempia tutkimuksia liittyen teknologian käyttöönottoon, itse tukirankoihin sekä terveydenhuoltoalan tieto- ja työjärjestelmiin.
Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on tarjota konkreettinen esitys tukirangoista terveydenhuoltoalan toiminnan kehittämisen näkökulmasta, ja esittää minkälaisia tekijöitä niiden käyttöönotossa tulisi huomioida. Esitykseen liittyvät valinnat tehtiin tieto- ja työjärjestelmien teorioiden ja tutkimuksen empirian havaintojen yhdistelyn kautta. Tukirankateknologiasta nähtiin olevan erityistä hyötyä tietyissä, hyvin määritellyissä tehtävissä kuten potilaiden nostamisessa ja siirtämisessä. Tässä käytössä tukiranka vähentää työhön liittyviä fyysisiä riskejä ja työtapaturmia, tarjoaa ergonomisemman apuvälineen sekä sujuvoittaa ja nopeuttaa fyysistä työtä. Tukirangan käytöllä arvioitiin olevan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi työntekijöiden työtyytyväisyyteen, työssä jaksamiseen, sairauspoissaoloihin sekä työn tehokkuuteen.
Tukirankojen onnistuneeseen käyttöönottoon vaikuttavat tekijät puolestaan liittyivät organisaation kykyyn valmistautua uuden teknologian käyttöönottoon ja huomioida siitä aiheutuvat muutokset tieto- ja työjärjestelmissä. Erityisesti teknologian käyttäjät eli työntekijät tulisi huomioida ja kuunnella heidän tarpeitaan, näkemyksiään ja asenteitaan koskien tukirankoja ja niiden käyttöä. Työntekijät ovat työjärjestelmänsä keskiössä osallistujina, ja heidän tulisi palautteen kautta päästä aktiivisesti osallistumaan työjärjestelmänsä muutokseen. Lisäksi edistävää vaikutusta oli riittävällä koulutuksella, kannustimilla, muutosvaiheen tuella, tehokkaalla viestinnällä sekä onnistuneella muutosjohtamisella. Käyttöönottoa hidastavat ja estävät tekijät liittyivät ennakoinnin ja koordinoinnin puutteeseen, hoitotyön kiireiseen luonteeseen, riittämättömiin resursseihin ja työntekijöiden kielteisiin asenteisiin.
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää tukirankateknologian käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä terveydenhuoltoalalla. Tutkimuksen tarkoituksena on esittää ehdotuksia siitä, mitä tekijöitä tukirankojen käyttöönotossa tulisi huomioida terveyspalveluiden työympäristössä, ja millaisissa tilanteissa tukirankateknologiaa olisi perusteltua hyödyntää tässä kontekstissa. Tutkielmassa käsitellään lisäksi tukirankojen käytännön soveltamisesta aiheutuvia vaikutuksia terveydenhuollon alan työjärjestelmässä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena suomalaisessa yksityisessä terveydenhuollon alan yrityksessä. Aineistoa kerättiin teemahaastatteluiden avulla terveydenhuollon toimijoilta organisaatiosta, jossa on esiintynyt kiinnostusta tukirankojen hyödyntämisen tarjoamista mahdollisuuksista. Tutkielman teoriaosuutta varten kerättiin aiempia tutkimuksia liittyen teknologian käyttöönottoon, itse tukirankoihin sekä terveydenhuoltoalan tieto- ja työjärjestelmiin.
Tutkielman keskeisimpänä tuloksena on tarjota konkreettinen esitys tukirangoista terveydenhuoltoalan toiminnan kehittämisen näkökulmasta, ja esittää minkälaisia tekijöitä niiden käyttöönotossa tulisi huomioida. Esitykseen liittyvät valinnat tehtiin tieto- ja työjärjestelmien teorioiden ja tutkimuksen empirian havaintojen yhdistelyn kautta. Tukirankateknologiasta nähtiin olevan erityistä hyötyä tietyissä, hyvin määritellyissä tehtävissä kuten potilaiden nostamisessa ja siirtämisessä. Tässä käytössä tukiranka vähentää työhön liittyviä fyysisiä riskejä ja työtapaturmia, tarjoaa ergonomisemman apuvälineen sekä sujuvoittaa ja nopeuttaa fyysistä työtä. Tukirangan käytöllä arvioitiin olevan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi työntekijöiden työtyytyväisyyteen, työssä jaksamiseen, sairauspoissaoloihin sekä työn tehokkuuteen.
Tukirankojen onnistuneeseen käyttöönottoon vaikuttavat tekijät puolestaan liittyivät organisaation kykyyn valmistautua uuden teknologian käyttöönottoon ja huomioida siitä aiheutuvat muutokset tieto- ja työjärjestelmissä. Erityisesti teknologian käyttäjät eli työntekijät tulisi huomioida ja kuunnella heidän tarpeitaan, näkemyksiään ja asenteitaan koskien tukirankoja ja niiden käyttöä. Työntekijät ovat työjärjestelmänsä keskiössä osallistujina, ja heidän tulisi palautteen kautta päästä aktiivisesti osallistumaan työjärjestelmänsä muutokseen. Lisäksi edistävää vaikutusta oli riittävällä koulutuksella, kannustimilla, muutosvaiheen tuella, tehokkaalla viestinnällä sekä onnistuneella muutosjohtamisella. Käyttöönottoa hidastavat ja estävät tekijät liittyivät ennakoinnin ja koordinoinnin puutteeseen, hoitotyön kiireiseen luonteeseen, riittämättömiin resursseihin ja työntekijöiden kielteisiin asenteisiin.